"Haluan nähdä ampujan ja käskyn antajan kasvot, häilyä kuin lepattava liekki niiden yläpuolella heidän nukkuessaan, pujahtaa heidän uniinsa, hulmuta otsan ja suljettujen luomien päällä, kunnes pääsen niiden läpi. Kunnes he näkevät painajaisissaan kerran toisensa jälkeen, millaiset silmäni olivat, kun vuodin kuiviin. Kunnes he kuulevat minun kysyvän vaativasti: miksi?"
Pohjaton suru. Suuri toivottomuus. Nuo tunteet tuntuvat hallitsevan Han Kangin Ihmisen tekoja. Kirja kuvaa vuoden 1980 kansannousua Etelä-Korean Gwangjussa, kansannousun väkivaltaista tukahduttamista ja sen jälkiseurauksia, jotka kantavat nykypäivään asti. Se kertoo julmasti tapetuista opiskelijoista, suremaan jäävistä vanhemmista, kidutuksen uhreista jotka tukahduttavat tunteensa juomalla itsensä joka ilta tainnoksiin. Se kertoo sensuurista, muistamisesta ja yrityksestä unohtaa.
Kirja kuvaa julmuutta paikoitellen melkein sietämättömällä tarkkuudella, mutta väkivaltaa enemmän kirja kuvaa sitä, millainen vaikutus koetulla väkivallalla on ihmiseen ja ihmisen mieleen. Juuri tästä kumpuaa se toivottomuuden tunne, joka tihkuu Ihmisen tekojen joka sivulla. Kukaan ei selviä väkivallan teoista ehjänä, eivät ne joiden ruumiit kasataan ihmistorniksi metsänreunaan toukokuussa 1980, eivätkä ne joiden kidutetut ruumiit tekevät hiljaista kuolemaa vuodesta toiseen. Gwangju vaikuttaa korealaisten mielissä kuin radioaktiivinen myrkky – se heijastuu jokaisessa uudessa mielivaltaisessa väkivallan teossa.
Han Kang kirjoittaa tarinaansa tietyllä etäisellä asiallisuudella, jota tunnepiikit viiltävät vain ajoittain. Etäisyys ei tee kirjasta yhtään vähemmän raskasta kantaa, vaan se tuo tunnelmaan hyytävyyttä, joka ei jätä lukijaa rauhaan. Kirja, ja kaikki sen henkilöt tuntuvat puristuvan sisäänpäin, pienentyvän, menettävän itsensä, ja sama tunne tarttuu lukijaan.
Miten voi olla ihminen, jos ihminen kykenee tällaisiin tekoihin, tuntuu Han Kang kysyvän. eikä tarjoa juurikaan vastauksia. Ehkä jonkinlaisen vastauksen tarjoaa taide, teatteriesitys joka toteutetaan sensuuriyityksistä huolimatta. Siinä hetkessä pilkahtaa toivo, sanoma siitä, ettei vaiennettuja ääniä pystytä kokonaan tukahduttamaan.
Lopuksi vielä sananen kirjan kääntämisestä. Suomennos on tehty englanninkielisestä käännöksestä, ja kun lukemisen jälkeen etsin juttuja kirjasta, löysin myös Deborah Smithin artikkelin käännöksensä tekemisestä. Juttu oli monelle tapaa mielenkiintoinen, ja se sai jälleen kerran miettimään, kuinka paljon käännöksessä on kääntäjän tulkintaa. Smithin käännöksessä tulkintaa on ilmeisen paljon – jopa niin paljon että siinä on Smithin omia lisäyksiä, joita ei alkuperäisessä tekstissä ole. Osittain Smith selittää lisäyksiä sillä, että ne helpottavat länsimaista lukijaa ymmärtämään korealaisia ilmiöitä, osittain hän perustelee lisäyksiä sillä, että alkuperäinen teksti on synnyttänyt nuo lisäykset hänessä.
Käännös on aina enemmän tai vähemmän kääntäjän tulkinta alkuperäisestä tekstistä, mutta tuntuu josssain määrin hämmentävältä lukea, että kääntäjä on kirjaimellisesti muuttanut tekstiä. Tavallaan minusta on myös sääli, jos tekstiä muutetaan vain sen takia, että kirja tulee toisesta, oletettavasti vieraasta kulttuurista, jonka kaikkia nyansseja lukija ei ehkä ymmärrä. On myös sääli, että nämä muutokset siirtyvät suoraan myös suomennokseen, vaikka toki luen mieluummin Han Kangia vaikka kahden käännöskulman kautta, kuin olisin lukematta hänen kirjojaan ollenkaan.
Ihmisen teoista ovat kirjoittaneet myös ainakin MarikaOksa, Syksyn lehti, Laura, tuijata ja Tuomas.
Han Kang: Ihmisen teot (Sonyeon-i Onda,2014)
Suom. Sari Karhulahti Deborah Smithin englanninnoksesta Human Acts
Kansi: Tom Darracott
Gummerus, 2018
En aikonut lukea tätä teosta lainkaan, sillä Han Kangin edellinen teos ei vetänyt mukaansa. Tämä kuitenkin kutkuttaa sen verran mielenkiintoani ja olen kuullut siitä paljon hyvää, niin taidan langeta lukemaan kirjan jossain kohtaa :D
VastaaPoistaHanna-chan, tämä Ihmisen teot on jossain määrin erilainen kuin Vegataristi, niin tyyliltään kuin sisällöltäänkin, joten tämä voi hyvinkin viedän mukanaan, vaikka Vegataristi ei olisikaan vienyt. Minuun vetosivat molemmat.
PoistaLoistava teos jälleen. Pidin myös Vegetarista niin paljon, että pidin sitä käännöskirjallisuuden parhaimpana kirjana.
VastaaPoistaSama juttu, Mai, Vegataristi oli minulle viime vuoden huippu käännöskirjoista. Ihmisen teot on myös upea, vaikkei ehkä yhtä omalaatuinen kuin Vegetaristi.
PoistaTämä oli todella vaikuttava. Hirveä mutta vaikuttava. Tuo käännösasia on kiinnostava. Toisaalta ymmärrän Smithin ratkaisuja, toisaalta taas mietin samaa kuin sinäkin eli miten asioiden merkitykset sitten muuttuvat, jos tekstiä on osittain lisäilty tai muuten muutettu.
VastaaPoistaPidin todella paljon myös Kangin uusimmasta englanninkielisestä käännöksestä The White Book, suosittelen!
Laura, kääntäminen on tosiaan aina tulkintaa, ja uskon itse ehkä enemmän siihen, että välillä on parempi tulkita vähän liikaakin kuin kääntää vain kirjainta vailla henkeä. Mutta missä menee raja, milloin tulkintaa on liikaa?
PoistaEhdottomasti aion lukea lisää Kangia, ovat nämä kaksi olleet niin hienoja!
Kuulostaa todella mielenkiintoiselta kirjalta. Ja kiinnostavaa lukea myös kääntäjän ratkaisusta. Käännöshän on aina kääntäjän tulkinta ja - kärjistetysti sanottuna - yksikään käännöksen sana saati lause ei ole kirjailijan sinne kirjoittama vaan kääntäjän valitsema. Mutta selitykset ja lisäykset on kyllä yleensä pistetty ala- tai loppuviitteisiin. Aika erikoista että kääntäjä on tavallaan kirjoittanut itsensä noin vahvasti tekstiin mukaan.
VastaaPoistaZephyr, nämä käännösasiat ovat tosiaan kiinnostavia. Jotkut Smithin ratkaisut ovat vähän kummallisia, mutta toisaalta on hienoa, että hän avaa ne tuossa artikkelissa, ja lukija pääsee tutustumaan käännöksen taustoihin. Ja ilmeisesti Han Kang on lukenut ja hyväksynyt Smithin käännökset, joten sikäli lisäyksetkin ovat tavallaan virallisia . :)
PoistaLuin kirjan, en postannut. Ehkä sen mykistävän hyytävyyden takia. Sillä mitä voi muuta kuin toistaa ihmettely: sinä teet sen paljon paremmin. Olipa kiintoisaa lukea käännösasiasta! Vaikken luule sen vaikuttavan kirjan periteemaan ja asiaan. Karmea on karmeaa.
VastaaPoistaArja, kyllähän tämä varsin mykistävä kirja on. Käännösratkaiset tuskin ovat suunnattoman merkittäviä kokonaisuuden tai sanoman välittymisen kannalta. Ja osittainhan nuo ratkaiset luultavasti kumpuavat juuri siitä, että kääntäjä on halunnut varmistaa sanoman välittymisen.
Poista