Kuinka kirjoittaa neutraali elämäkerta ihmisestä, joka herättää niin suuria intohimoja ja ristiriitaisia ajatuksia kuin Pentti Linkola? Vastauksen tarjoaa Riitta Kylänpää, jonka kirja Pentti Linkola – ihminen ja legenda voitti hiljattain Tieto-Finlandian. Kylänpää kirjoittaa Linkolan elämästä ja työstä, Linkolasta ajattelijana ja mielipidevaikuttajana, yksityiselämästä ja julkisuuden henkilöstä ja kertoo kaiken samalla lempeällä asiallisuudella. Kylänpää tuo esille niin Linkolan saaman kritiikin kuin ihailunkin mutta pidättäytyy itse ottamasta juurikaan kantaa Linkolan ajatteluun. Selvää kuitenkin on, että Kylänpää suhtautuu Linkolaan ihmisenä kunnioittavasti, jopa ihaillen.
Kirja kuvaa Linkolan suurten tunteiden mieheksi. Niin ilot kuin murheetkin ravistelevat Linkolaa voimakkaasti – murheiden määrä tosin tuntuu olevan moninkertainen iloihin verrattuna. Raivokohtaukset, suru, pettymykset ja masennus toistuvat Linkolan elämässä, ja niiden paino välittyy kirjankin sivuilta raskaana. Toisaalta Linkolan ilotkin ovat suuria: taide tai luonto saattavat liikuttaa miehen nauruun tai kyyneliin.
Linkola on äärimmäinen muutenkin kuin tunteissaan. Hän tuntuu toimivan pikemminkin voimalla kuin taidolla, oli sitten kyse urheilusta, kalastuksesta tai ihmissuhteista. Ja ajattelijana Linkola on tietysti niin äärimmäinen, etteivät hänen kannattajansakaan sulata kaikkia hänen väitteitään. Moni kuvaa Linkolaa provokaattoriksi, joko syyttäen tai puolustellen. Erityisesti Linkolan ystävät tuntuvat mielellään kuvaavan Linkolan jyrkimpiä ajatuksia provokaatioksi, kenties siksi että ristiriita äärimmäisten mielipiteiden ja heidän tuntemansa miellyttävän miehen välillä on niin suuri. Linkola itse ei kuitenkaan puolustele tai pehmentele mielipiteitään, ja ajattelu on muuttunut vuosien aikana koko ajan jyrkempään suuntaan.
Elämäkerran lukijalle jää runsaasti tilaa pohtia omaa suhdettaan Linkolan ajatteluun. Kylänpää esittelee Linkolan kirjoituksia ja ajattelun kehittymistä laajasti, ja mukana on myös runsaasti lainauksia. Linkolan ympärillä käytyä keskustelua käydään myös läpi, niin kritiikin kuin kunnianosoitustenkin osalta. Linkolaa kuvataan loistavaksi kirjoittajaksi ja sanankäytön mestariksi – toisaalta häntä on kritisoitu kapea-alaisuudesta ja faktojen sivuuttamisesta. Hän on toisille profeetta ja oppi-isä, toisille ekoterroristi tai natsi.
Kirjan kenties koskettavinta luettavaa on Linkolan suhde äitiinsä. Tai pitäisikö sanoa, äidin suhde Penttiin. Äidin pojalleen kirjoittamia kirjeitä on säilynyt runsaasti, ja niistä välittyy läheinen, ymmärtävä mutta myös huolehtiva suhde lapseen. Äiti pyrkii neuvomaan poikaansa, ohjailemaan tätä pehmeämpään ja positiivisempaan suuntaan, mutta ei koskaan moiti tai arvostele.
Alakuloisen sävyn kirjalle antaa se, että Linkola on omistanut koko elämänsä luonnon pelastamiselle, eikä se työ ole kantanut hänen toivomaansa tulosta. Linkolalle on merkityksetöntä se, kuinka kuuluisa tai ihailtu hän on, jos kirjoituksilla ja puheilla ei ole konkreettisia vaikutuksia. Mikä lopulta jää Linkolan perinnöksi?
Kylänpään elämäkerta on kaikin puolin hienoa työtä. Se on hyvin kirjoitettu, monipuolinen ja perusteellinen. Runsas kuvitus ilahduttaa ja tuo Linkolan lähelle lukijaa. Kirja viihdyttää, kiukuttaa, ahdistaa ja koskettaakin. Oli Linkolasta mitä mieltä tahansa, tämän elämäkerran lukemista voi suositella.
Riitta Kylänpää: Pentti Linkola. Ihminen ja legenda
Kansi: Mika Tuominen
Siltala, 2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti