John Williams: Stoner

"Rakkaus kirjallisuutta kohtaan, kieltä kohtaan, mielen ja sydämen arvoituksia kohtaan, rakkaus joka ilmeni kirjainten ja sanojen pienissä, erikoisissa ja yllättävissä yhdistelmissä, niissä jotka painettiin tummimmalla ja kylmimmällä musteella mitä  löytyi – tuon rakkauden hän oli kätkenyt kuin se olisi ollut luvatonta ja vaarallista, mutta nyt hän uskaltautui paljastamaan sen aluksi varovasti ja sitten rohkeasti ja lopulta ylpeästi."

Tunnustan: John Williamsin Stoner on minulle täydellinen kirja. En sano, että se on täydellistä kirjallisuutta, mutta se on juuri sellaista kirjallisuutta, jota minä (ehkä kaikkein eniten) rakastan. Kirja, joka on niin vähäeleinen ja rauhallinen, että sitä lukiessa on kuljettava varpaisillaan. Ja kirjan kansien sulkeuduttua tuntuu, että sielussa värisee joku sellainen kohta, jota harva osaa koskettaa. Tuntuu samaan aikaan turvalliselta ja haikealta.

Stoner kertoo yhden miehen elämäntarinan. Yhden melko tavallisen elämän. William Stoner aloittaa elämänsä vaatimattomissa ja karuissakin oloissa maatilan poikana. Hän opiskelee yliopistossa maataloustiedettä tuntematta sen suurempaa innostusta opintoja kohtaan. Innostus – voisi sanoa intohimo – herää yllättäen, kun Stoner osallistuu pakolliselle englanninkielisen kirjallisuuden kurssille. Elämän suunta muuttuu. Stonerista tulee yliopiston tutkija ja opettaja – ei erityisen menestyksekäs, ei erityisen arvostettu, mutta kieltä ja kirjallisuutta syvästi rakastava mies.

Williams kertoo Stonerin tarinan yksinkertaisen kauniilla kielellä, rauhallisesti ja kuin vierestä katsoen. Tyynen pinnan alla piilee kuitenkin suuria tunteita, ja aina välillä ne nousevat esiin pakahduttavina. Kirjan yleistunnelma on melankolinen, mutta siinä on myös viiltävää terävyyttä, lempeää hymyilyä ja kirkasta kauneutta. 

Kirja tuntuu kysyvän lukijalta, elikö Stoner onnellista vai onnetonta elämää. Samalla se saa miettimään, mitä onni, menestys, epäonnistuminen tai arvokas elämä merkitsevät. Stonerin voi halutessaan nähdä niin tahdottomana ajelehtijana, surullisen hahmon ritarina tai oman elämänsä sankarina. Hänen elämäänsä mahtuu niin surua kuin iloakin, menetyksiä ja onnen hetkiä. Riippuu lukijasta, näkeekö hän kokonaisuudessa onnellisen vai onnettoman miehen tarinan.

Stonerista ovat kirjoittaneet myös ainakin Arja, Kaisa Reetta, Katja, Tiina, Elina, Minna ja Katja.

John Williams: Stoner (Stoner, 1965)
Suom. Ilkka Rekiaro
Esipuhe: John McGahern
Bazar, 2015