"Kuinka väsynyt olen kantamaan öitäni yksin, katsomaan pois siitä, minkä tulee säilyä saaren silmiltä piilossa. Ohittamaan ovet, joista haluaisin kulkea, kätkemään pimeyteni ja pelkäämään, että se vuotaa kaikkien näkyville. Ja ympärilläni venyvät joka suuntaan verkot; kuka tietää, miten tiukasti ne vetävät minut syliinsä, jos nyt käännyn takaisin ja kiireessäni jään kiinni niihin?"
Keskellä merta kohoaa saari, jonka asukkaista osa ei uskalla nukkua öisin. Unennäkijät ovat tahrattua väkeä: Painaja ratastaa heidän päällään öisin, ja silloin uneksijan silmät ovat laajentuneet mustat aukot, ja hänen äänensä matalaa vaikerrusta. Ihmisten nukkumista vahditaan, ja unennäöstä kiinni jääneet siirretään Tahrattujen taloon.
Muitakin ongelmia saarella on. Elämää katkovat toistuvat tulvahälytykset. Merien meduusat kuolevat salaperäiseen tautiin. Ihmiset sairastuvat uniruttoon. Lukutaito on naisille suurimmaksi osaksi kielletty taito. Kaikkea kontrolloi Neuvosto, jonka itsevaltainen hallinto pitää kansalaisia pelon ja epäluulon vallassa.
Emmi Itäranta on rakentanut odotettuun toiseen romaaniinsa kiehtovan vaihtoehtotodellisuuden. Se muistuttaa omaamme, mutta etääntyy siitä dystooppisiin ja fantasianomaisiin ulottuvuuksiin. Maailma on taitavasti rakennettu, vaikka siinä paikoitellen on ehkä hitunen jäykkää keinotekoisuutta. Kokonaisuus pysyy kuitenkin hyvin kasassa, ja myös lukijan mielikuvitukselle jätetään tilaa.
Itäranta kirjoittaa hyvin visuaalisesti, ja kirjan maisemat piirtyvät lukiessa silmien eteen kirkkaina. Voin nähdä mustana vellovan, hyisen meren; oranssinpunaisena hehkuvan meripihkan; sateen värisen saaren; kudotut seittiseinät; unennäkijöiden rinnalla istuvan Painajan. Itärannan maalaamat mielikuvat ovat kauniita, herkkiä ja ahdistavia. Samanlaisella taidolla hän luo myös tunnelmia ja tunnetiloja kuvaten hienosti niin vainoharhaisen epäluulon kuin surun ja rakkaudenkin.
Rakastuin kolme vuotta sitten Itärannan esikoiseen, Teemestarin kirjaan. Suuren vaikutuksen tehneen esikoisen jälkeen odotukset toista romaania kohtaan olivat luonnollisesti katossa. Lunastaako Kudottujen kuvien kaupunki ne? Kyllä lunastaa, vaikka en ihastunut siihen aivan yhtä paljon kuin Teemestarin kirjaan, jonka teemat ja maailma koskettivat minua hyvin voimakkaasti.
Uutukainen on esikoista juonivetoisempi ja vauhdikkaampi, ja yksinkertaisen ystävänä kaipasin ajoittain Teemestarin kirjan hiljaista vähäeleisyyttä. Kudottujen kuvien kaupunki on kuitenkin kirjana eheä ja kerronnaltaan taitavampi ja sujuvampi kuin paikoitellen hiukan haparoiva esikoinen. Onkin lähinnä makukysymys, kummasta kirjasta pitää enemmän – molemmat ovat hienoja teoksia ja todistavat Itärannan voimasta tarinankertojana. Tämän kaksikon jälkeen ei tarvitse enää jännittää, tuleeko Itäranta kertomaan meille lisää kauniita ja tärkeitä tarinoita.
Kirjan ovat lukeneet myös esimerkiksi Katja, tuijata, Sara, Katri, bleue, Suketus ja Henna.
Emmi Itäranta: Kudottujen kuvien kaupunki
Kansi: Jussi Kaakinen
Teos, 2015
Luin molemmat Itärannan kirjat, pidin paljonkin. Kudottujen kuvien kaupunki salpasi henkeni, yksi parhaista lukemistani romaaneista - ikinä. Luin päälle vielä Teemestarin kirjan enlannin kielisen version Memory of water. Jään odottamaan mitä vielä Itäranta saakaan aikaiseksi.
VastaaPoistaHelena, ihanaa että ihastuit Kudottujen kuvien kaupunkiin. Joskus olisi kyllä hauska lukea Itärantaa myös englanniksi.
PoistaMinusta(kin) tämä oli yhtä taidokas kuin esikoinen, vaikka ehkä pidin kuitenkin hieman enemmän esikoisesta. Mutta kuten sanoit, makukysymys. Voi kunpa kirjailijalta tulisi pian lisää!
VastaaPoistaKatri, Teemestarin kirjassa oli jotakin hyvin erityistä. Nyt hienon kakkoskirjan jälkeen on todella mielenkiintoista nähdä, mitä Itäranta seuraavaksi kirjoittaa.
PoistaEsikoinen on minunkin lemppari, mutta Kudottujen kujien kaupunki on todella laadukas viiden tähden kirja. Seuraavaa huikeaa kirjaa odotellen :)
VastaaPoistaMai, odotellaan. Ties mitä kaikkea Itäranta ehtii meille vielä urallaan kirjoittaa!
PoistaMinä en ole vielä ehtinyt lukea kumpaakaan Itärannan kirjoista, Teemestarin kirja on tosin lukulistalla! Kudottujen kuvien kaupunki on kirjan nimenä kyllä älyttömän kaunis... Tämä päätyy varmasti lukulistalle jos pidän Teemestarin kirjasta!
VastaaPoistaπ, Teemestarin kirja on niin hieno, että toivoisin itsekin voivani lukea sen uudelleen ensimmäistä kertaa. :)
PoistaSamat sanat, minullekin esikoinen on rakkaampi. Sen tunnelma on niin hieno, siinä on oma hiljainen maailmansa. Tämä on hiotumpi ja esimerkiksi lauseiltaan hienompi, mutta ihan samaa kirjallista taikaa en tästä löytänyt. Silti: vaikuttava kirja.
VastaaPoistaKatja, Teemestarin kirja on minulle yksi viime vuosien suurimman vaikutuksen tehneistä kirjoista, erityisesti tunnetasolla. Pidin uutuudesta paljon, mutta en ehkä edes odottanut, että se yltäisi ihan samaan kuin Teemestarin kirja, joka oli niin erityinen kokemus.
PoistaSamaa mieltä, upea kirja, mutta esikoinen oli jopa vielä vaikuttavampi. Itäranta on huikean taitava kirjoittaja.
VastaaPoistaLilli, Itäranta on kyllä taitava: osaa sekä sanankäytön että tarinankuljetuksen. :)
PoistaEn ole lukenut Itärantaa vielä ollenkaan. Noloa. Olen joidenkin kummien ajatusteni vanki ja siksi olen ohittanut Teemestarin kirjan kerran toisensa jälkeen, vaikka siitä puhuneet ovat kaikki sitä kehuneet. Tämäkin vaikuttaa kiinnostavalta ja kuvailet niin elävästi, että minäkin näen mustan meren ja oranssin.
VastaaPoistaOmppu, suosittelen kyllä kokeilemaan Itärantaa ajatusvankiloista huolimatta. :) Voisin kuvitella, että löytäisit kirjoista paljonkin kiinnostavaa, erityisesti Teemestarista.
Poista