Kjell Askildsen: Saari

"Hän kohottaa kiikarin kasvoilleen ja katsoo taloa, hän kääntää kiikaria, ja kääntää vielä uudelleen, leikittelee etäisyydellä suureen ja pikkiriikkiseen valkoiseen pintaan; ja yhtäkkiä hän huomaa ettei olekaan yksin ja näkymättömissä vaan että olohuoneen ikkunasta katselee kiikarilla myös joku toinen."

Kjell Askildsenin Saari on kesäisen lukumaratonin satoa. En tiennyt kirjasta mitään etukäteen: valitsin sen kirjastossa maratonille puhtaasti sivumäärän ja ulkomuodon perusteella. Kirjan kansikuva ja koko ulkoasu airoteemoineen ovat todella viehättävät. Ehkä turhankin viehättävät siinä mielessä, että ulkoasu ei kovin hyvin vastaa kirjan sisältöä. Saari ei varsinaisesti ole mikään kesäinen hyvän mielen kirja.

Kirjan tapahtumat sijouttuvat pienelle majakkasaarelle, jolla asuvat majakanvartija Mardon, hänen vaimonsa Maria ja heidän 20-vuotias tyttärensä Marion. Saarelle on saapunut myös kirjailija Albert Krafft, jonka läsnäolo saa Mardonin perheen jännittyneet välit kiristymään entisestään. Krafftin ja perheen naisten välillä on vahva eroottinen lataus, joka ei jää majakanvartijalta huomaamatta. Mustasukkaisuus, väkivalta, halu, pelko ja kaipaus sävyttävät niitä muutamia päiviä, jotka nelikko viettää yhdessä saarella.

Askildsen onnistuu luomaan pieneen kirjaansa voimakkaan ahdistavan ja klaustrofobisen tunnelman. Pienellä majakkasaarella ihmisiä ympäröi koko maailma ja horisontti on avara, mutta saari on silti suljettu tila, rajattu alue. Saaren neljä asukasta ovat kuin eläimiä häkissä. He kiertävät kehää, tarkkailevat toisiaan, rimpuilevat kohti vapautta.

Kirjan kerronta on hyvin tiivistä. Teksti etenee suurimmaksi osaksi ilman kappalejakoja, dialogia on vähän, eikä rivien väliin jätetä ilmaa. Askildsen vaihtaa usein näkökulmaa kesken kaiken, jolloin henkilöhahmojen ajatukset ja tunteet sekoittuvat toisiinsa. Ovatko Mardon, Marion ja Maria kuin yhden ihmisen kolme eri puolta? Ovatko Mardon ja Krafft toistensa pelikuvia?

Saari oli minulle mielenkiintoinen, mutta etäinen lukukokemus. Kirjan tunnelma on vahva ja kerronnalliset ratkaisut vaikuttavia, mutta sisältö ei suuremmin puhutellut minua. Ihailin kirjan muotokieltä, mutta sen  syvempää vaikutusta Saari ei minuun tehnyt. Kiinnostava ja lukemisen arvoinen kirja kuitenkin, ehdottomasti.

Saaren ovat lukeneet myös Reeta, Erja ja Satu.

Kjell Askildsen: Saari (Omgivelser, 1969)
Suom:Tarja Teva
Like, 2009