Jayne Anne Phillips: Kiuru ja Termiitti

"Aamuilma humahtaa matalalla maan pinnassa pienten talojen keskellä kuin tuoksuva haihtuva usva, viileä kylpy kastetta ja varjoa ja kosteaa kuusamantuoksua. Hän haukkoo henkeä, kuulee miten pistävä ruoho työntelee alhaalla säikeisiä juuriaan. Kiuru on tuonut tuolin mutta hän nojaa taakse Nonnin käsivarsille ja katsoo, katsoo sakeaan valkoiseen taivaaseen. Kuumuus laskeutuu pian hahtuvina, aaltoina, menee palasiksi ja kokoutuu sitten pudotakseen laskoksina jotka painavat, painavat jokea aloilleen. Korkealla ylhäällä kuumuus kääntyy ja kohottautuu kuin iso nouseva eläin."

Kuinka Jayne Anne Phillips osaakaan käyttää kieltä ja kuvata maailmaa. Yllä olevassa lainauksessa yhdeksänvuotias kehitysvammainen poika aistii hellepäivän aamua, sitä raikasta hetkeä ennen kuin kuumuus laskeutuu. Ja lukija voi tuntea ilman kosteuden, valon joka lähes sokaisee pojan, helteen laskokset.

Kiuru ja Termiitti etenee kahdessa aikatasossa. Yhtäällä on vuosi 1950 ja nuori Robert Leavitt taistelee Korean sodassa. Mukanaan hän kantaa kuvaa raskaana olevasta vaimostaan Lolasta. Toisaalla on vuoden 1959 helteinen kesä Länsi-Virgiassa. Robertin ja Lolan poika Termiitti on vaikeasti kehitysvammainen: hän ei pysty kävelemään, eivätkä lääkärit osaa sanoa, kuinka paljon poika maailmasta koskaan tulee ymmärtämään. Termiitin 17-vuotias sisarpuoli Kiuru uskoo kuitenkin, että Termiitti ymmärtää paljonkin ja että tämä osaa myös kommunikoida omalla tavallaan. Sisarusten täti Nonni epäilee, että Kiuru vain heijastaa omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan Termiitin mieleen.

Tarinaa seurataan vuorotellen Robertin, Nonnin, Kiurun ja Termiitin näkökulmista. Robertin ja Termiitin kertojaäänet ovat tajunnanvirtamaisia ja kantavat mukanaan runsaasti mielikuvia ja symboleita. Termiitti kokee maailman omalla tavallaan – sirpaleisena, sanojen labyrinttina, voimakkaina aistimuksina. Haavoittunut Robert puolestaan liikkuu muistojen ja nykyhetken, houreiden ja näkyjen maailmassa.

Nonni on ennen kaikkea tarinan muisti. Hän tietää, mitä on tapahtunut ennen Kiurun ja Termiitin syntymää. Hän tuntee perheen historian ja salaisuudet. Suloinen Kiuru taas on kuin kirkkautta ja kuisketta. Kiuru on Termiitin ääni, silmät ja jalat, ja myös Kiurun oma maailma on täynnä aistimuksia: tuoksuja, kosketusta, värejä. Kiuru on varmasti yksi viehättävimmistä tapaamistani kirjallisista hahmoista, herkkä ja vahva nuori nainen.

Pintatasolla Kiuru ja Termiitti on varsin yksinkertainen tarina, jossa henkilöiden historia ja perhesalaisuudet selviävät vähitellen muistojen ja nykyhetken sattumusten kautta. Kirja kertoo koskettavasti kaipauksesta, valinnoista, velvollisuudesta ja rakkaudesta. Mikä eniten ihastuttaa, on kuitenkin se tiheä tunnelma jonka Phillips sanoillaan rakentaa. Lukija saa tuntea ihollaan niin sodan mielettömyyden, Termiitin suljetun maailman kuin unenomaisen tulvayön oudot tapahtumatkin. Kirjan sivuilla ilma on sakeaa, ja ihmisten väliset jännitteet sähköistävät sen välillä äärimmilleen. Vahva eroottinen lataus korostaa entisestään hellepäivien väreilevää kuumuutta. Tarinassa arkisen rinnalla tuntuu koko ajan häilyvän myös maaginen ja yliluonnollinen taso. Ihmisten muistot, toiveet ja unelmat sekoittuvat tosielämän tapahtumiin, kenties vaikuttaenkin niihin.

Kiuru ja Termiitti on voimakas ja vangitseva kirja, jossa on raskaiden ja ahdistavien teemojen lisäksi hämmästyttävää valoa ja kauneutta. Phillips kertoo henkilöhahmojensa tarinan sellaisella taidolla ja tunteella, etten voinut kuin heittäytyä kerronnan vietäväksi. Jälkeensä kirja jätti hiukan haikean mutta täyteläisen olon: olin lukenut kirjan joka näytti palan maailmaa koko rikkaudessaan.

Kiurusta ja Termiitistä ovat kirjoittaneet myös Satu, Leena, Valkoinen Kirahvi ja Katja.

Jayne Anne Phillips: Kiuru ja Termiitti (Lark and Termite, 2009)
Suom: Kersti Juva
Kansi: Camilla Pentti
Tammi, 2009