Taiye Selasi: Ghana ikuisesti

"Myöhemmin, paljon myöhemmin, kun kuu on jo noussut ja päivä kokenut näyttävän kuoleman täynnä verenpunaa ja verenoranssia, sinistä ja magentaa – auringonlasku on henkeäsalpaava näky, jota kukaan heistä ei näe – he saapuvat taas pöydän ääreen syömään illallista (riisiä, munakoisokeittoa; vain Taiwo puuttuu, on lepäämässä) ja harhailevat sitten taas huoneisiinsa kipuineen, hatarien toiveiden harhaillessa hiljaa heidän perässään, sulkeutuvien ovien alta."

Taiye Selasi kertoo esikoisromaanissaan sinänsä varsin perinteisen perhetarinan. Kirjassa on monimutkaisia kiintymyksen, kateuden ja surun siteitä, sisarussuhteita, vanhempien ero ja vaiettuja salaisuuksia. Lapset toistavat vanhempiensa virheitä tai yrittävät päättäväisesti olla toistamatta niitä. Vanhemmat yrittävät korjata tekojaan tai tekemättä jättämisiään. Ja sitten tapahtuu jotakin, mikä pakottaa perheenjäsenet kohtaamaan toisensa ja menneisyytensä.

Ghana ikuisesti on paitsi perhetarina, myös maahanmuuttajatarina. Kirjan lievetekstissä sanotaan että se "uudistaa käsitystämme afrikkalaisesta romaanista". Ehkä sitaatti on irrotettu asiayhteydestä, mutta kyllä tämä kirja minusta on enemmän maahanmuuttajaromaani kuin afrikkalainen romaani. Niin Selasi kuin kirjan henkilötkin ovat afrikkalaistaustaisia, ja osa kirjan tapahtumista sijoittuu Afrikkaan, mutta riittääkö se määrittelemään kirjan afrikkalaiseksi? Afrikkalaisuus on kirjassa läsnä, mutta taustavoimana, juurina, vierauden tunteena. Vieraus, kodittomuus ja identiteetin etsintä ovatkin kirjan tärkeitä teemoja, ja juuri nämä teemat tekevät kirjasta vahvasti maahanmuuttajaromaanin.

Selasin kirjassa on paljon tuttua ja perinteistä, mutta se on myös omaääninen ja erityinen. Erityisen siitä tekee varsinkin kieli, joka on runollista, voimakasta, aaltoilevaa ja rytmikästä. Marianna Kurton suomennos kulkee luontevasti ja kauniisti ja niin hienosti, että tekee mieli lukea Selasia myös alkukielellä. Kun käännös on näin upeaa kieltä, täytyy myös Selasin tekstin olla nautinnollista.

Ghana ikuisesti sopi myös omaan lukumakuuni melkoisen täydellisesti. Ainoastaan hienoista melodramaattisuutta tietyissä juonenkäänteissä vähän vierastin, mutta ei se kokonaisuutta haitannut. Nautin suunnattomasti Selasin tekstin lukemisesta, ihastuin rikkinäisiin ja kauniisiin henkilöhahmoihin, uppouduin tarinaan. Selasin kirja on älykäs ja tunteisiin vetoava ja herkullista luettavaa. Lukemisen iloa kaiken kaikkiaan.

Selasi toi myös mieleeni toisen maahanmuuttajakirjailijan ja suuren suosikkini Jhumpa Lahirin. Vaikka näiden naisten kirjoitustyylit ovat varsin erilaisia – Lahiri on vähäeleisen tyylikäs, Selasi runollisen polveileva – on heidän maailmassaan ja henkilöhahmoissaan jotakin samanlaista keskiluokkaista kipua ja melankoliaa. Ja molemmat osaavat tuoda esiin maailman katoavan kauneuden.

Anna analysoi kirjaa hienosti -samoin Tuijata. Mari A. suosittelee kirjaa muillekin. Katjalle kirja oli lähes täydellinen. Karoliina ajatteli lukiessaan, ettei tarvitse elämäänsä enää ikinä mitään muuta. Mari ja Jenni eivät ihastuneet.

Taiye Selasi: Ghana ikuisesti (Ghana must go, 2013)
Suom. Marianna Kurtto
Kansi: Timo Mänttäri
Otava, 2013