Lapsuuden suosikit kadoksissa - tunnistatko kirjat?

Kaikkia lukemiaan kirjoja ei voi muistaa. Jotkut kirjat taas muistaa, mutta kirjan ja kirjailijan nimet ovat kadonneet mielestä. Jostakin syystä tämä vaivaa minua erityisesti lapsuuden suosikkien kohdalla. Ehkä siksi, että lapsena kirjoihin uppoutui niin kokonaisvaltaisesti. Vaikka kirjoista muistaisi vain joitakin hämäriä yksityiskohtia, niiden herättämät tunteet olivat aikoinaan niin vahvoja, että kirjat elävät mielessä yhä suurina elämyksiä. Siksipä olisi myös mukava muistaa aikoinaan niin rakkaiden kirjojen nimet.

Mutta ehkäpä joku teistä tunnistaisi nämä kirjat.

Tapaus numero 1: 

Tämän kirjan nimeä olen yrittänyt palauttaa mieleeni ties kuinka kauan. Muistan kirjasta sen verran, että pääosassa oli varsin arka ja väritön tyttö nimeltä Varpu. Varpu tutustuu toiseen tyttöön, joka kertoo olevansa noita. Varpukin alkaa tutustua uuden ystävänsä opastuksella noituuteen. Lopussa annetaan ymmärtää, että noituus on ollut vain leikkiä, mutta se (tai ystävyys) auttaa Varpua kuitenkin rohkaistumaan ja luottamaan itseensä.

Erityisesti mieleeni on jäänyt toisen tytön äidin kommentti: Varpu on niin tylsä ja väritön nimi. Olisi nyt edes Kanerva.

Tapaus numero 2:

Tässäkin kirjassa päähenkilö ystävystyy tyttöön, joka ainakin omien sanojensa mukaan on noita. Kirja on luultavasti amerikkalainen, koska muistan että kirjassa vietetiin Halloweenia. Muistan kirjasta ennen kaikkea kohtauksen, jossa koulussa on naamiaiset. Luokan ärsyttävin tyttö on pukeutunut ballerinaksi: hänellä on ihana vaaleanpunainen tutu. Noita-tytön puku on paperipussi (ei silmänreikiä) päässä. Noita-tyttö pudottaa pelkällä nopealla kädenliikkeellä ärsyttävän tytön tutun nilkkoihin.

Tapaus numero 3:

Muistikuvani kirjasta ovat kovin epämääräisiä, mutta muistan pitäneeni tästä hirveästi, joten haluaisin kovasti saada kirjan nimen selville.

Tämä kirja on enemmän nuortenkirja. Päähenkilö on ehkä jo teini-ikäinen. Hänen vanhempansa ovat eronneet, ja tyttö asuu äitinsä kanssa, muistaakseni isossa uusperheessä. Kirjan loppupuolella tyttö lähtee tapaamaan isäänsä, johon suhtautuu jossain määrin ihannoivasti, mutta tapaaminen ei tainnut olla kovin onnistunut.

Tästä kirjasta mieleeni on jäänyt se, että päähenkilö on kirjan alussa aika kiltti tyttö, mutta elää sitten jonkinlaisen kapinavaiheen poikaystävineen ja pukeutumiskokeiluineen. Muistan ainakin sen, että tyttö laski uusissa farkuissaan kerta toisensa jälkeen alas kalliota, että saisi housuihin juuri oikeanlaisen kuluneen sävyn.

Herättävätkö nämä mielikuvien sirpaleet kenessäkään muistoja?