Lionel Shriver: Kaksoisvirhe

"Yksi muistikuva pysyi terävänä hänen mielessään. Valkoiset vaatteet hohtivat, sierettynyt käsi ojentui nauhan yli ottamaan sormusta, ja rauhantuomari lausui: "Julistan teidät nyt mieheksi ja vaimoksi". Avioliittoon siunattuina Eric ja Willy seisoivat verkon vastakkaisilla puolilla."

Avioliitto ja tennis. Mies ja nainen kilpailemassa niin pelissä kuin rakkaudessakin. Tällaisista aineksista voisi kehittää nokkelan ihmissuhdekomedian. Tai sitten voi tehdä kuten Lionel Shriver ja sepittää kirpeän ja paljaaksi riisuvan kuvauksen parisuhteen ja rakkauden mahdottomuudesta. 

Willy ja Eric ovat kaksi parikymppistä tennispelaajaa, jotka ihastuvat ja rakstuvat toisissaan muun muassa siihen, että kumpikin on tennispelaaja. Kuinka hienoa onkaan saada kunppani, joka ymmärtää omaa elämäntapaa ja kunnianhimoa! Vai onko sittenkään? Kun Willyn ura kääntyy laskuun Ericin kiivetessä yhä korkeammalle rankingissä, unelmaliitosta tulee pian taistelukenttä.

Olin kuullut Kaksoisvirheestä varsin paljon kriittisiä kommentteja – jopa teilauksia – joten en ollut asettanut odotuksiani kirjan suhteen hirveän korkealle, vaikka Shriveristä olen erittäin paljon pitänytkin. Ja täytyy sanoa, että minustakin Kaksoisvirheessä oli kirjana aika paljon ongelmia, vaikkei se minusta huono ollut.

Kaksoisvirheen yksi ongelma oli ehkä se, ettei Shriver antanut minulle tarpeeksi syitä tsempata pääparia. Willyn ja Ericin suhde tuntuu alusta asti kilpailuhenkiseltä ja tuhoontuomitulta, ja välillä oli vaikea ymmärtää, miksi he yleensäkään olivat yhdessä. Jos Shriver olisi kuvannut enemmän parin onnenhetkiä ja vakuuttanut minut siitä, että ainakin jossain vaiheessa Willy ja Eric olivat kuin yhden pallon kaksi täydellisesti yhteen sopivaa puoliskoa, heidän aviollista kamppailuaan olisi ollut mielenkiintoisempi seurata. Olisin kaivannut suurempaa jännitettä, myötä- ja vastamäkeä. Nyt kaksoisvirhe oli lähinnä pelkkää vastamäkeä.

Willyn hahmossa on vähän samaa ongelmaa. Shriver on mestari luomaan kirjoihinsa vaikeita, jopa epämiellyttäviä antisankarittaria, mutta monessa muussa kirjassa hän on onnistunut voittamaan minut näiden vaikeiden naistensa puolelle. Wllystä sen sijaan oli aika vaikea löytää pehmentäviä piirteitä, vaan hän oli jokseenkin tuskastuttava päähenkilö kaikessa itsekeskeisyydessään ja kilpailuhenkisyydessään. Mielenkiintoinen kyllä, mutta aika yksipuolinen.

Pidin kyllä Kaksoisvirheestä paljonkin, vaikka siinä oli minusta heikkouksia, ja vaikka se oli minulle Shriverin kirjoista ehdottomasti laimein lukukokemus. Pidän kuitenkin sen verran paljon Shriverin tavasta kuvata maailmaa ja ihmisluontoa, että tällaisen vähän huonommankin esityksen parissa viihdyin erinomaisesti. Yksi kirjan vahvuuksista oli esimerkiksi se, että tapahtumat kuvattiin aina Willyn kautta, mikä teki Ericistä henkilöhahmona kiehtovasti tulkinnanvaraisen.

Kaksoisvirheestä ovat kirjoittaneet myös Miia, Leena, Tuulia, Anni, Katri, Sanna ja Karoliina.

Lionel Shriver: Kaksoisvirhe (Double Fault, 1997)
Suom. Hanna Sola
Kansi: Jussi Jääskeläinen
Avain, 2007