TTT: Kymmenen kirjallista kevättä

Hyvää vappua ja hyvää kevättä!

En ole nuorempana ollut oikein kevätihminen, mutta viime vuosina olen huomannut alkaneeni nauttia myös tästä vuodenajasta. Varsinkin tänä vuonna olen ollut suorastaan keväthuumassa, ja sen kunniaksi ajattelinkin nyt listata joitakin keväisiä tunnelmapaloja kirjoista. Nautin usein luonto- ja vuodenaikakuvauksista kirjoissa, ja saatan myös valita lukemisiani vuodenaikojen mukaan. (Syksyllä runot houkuttelevat, kesällä tekee mieli klassikoita jne.).

1. F.H. Burnett: Salainen puutarha
Onko mitään suloisempaa kuin Salaisen puutarhan herääminen kevääseen. "Dickon näytti Marylle kuolleilta näyttäneiden ruusunoksien paisuvia nuppuja. Hän näytti hänelle kymmeniätuhansia uusia vihreitä täpliä, jotka työntyivät näkyviin mullasta. He työnsivät innokkaat nenänsä aivan kiinni maahan ja haistelivat sen lämmintä tuoksua; he kaivoivat ja kitkivät ja nauroivat hiljaa ihastuksissaan [...]."

2. Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär
Kun talvi viimein väistyy ja Ronja pääsee taas rakkaaseen metsäänsä, hän syöksyy päätäpahkaa kevääseen ja huutaa keväthuudon. "Kevään villi, raikas laulu kaikui kaikkialla, kaikissa puissa ja kaikissa vesissä ja kaikissa vehreissä pensaikoissa."

3. Astrid Lindgren: Marikki ja Kesäkummun Tuikku
Ei voi mitään, on pakko ottaa listalle myös toinen kirja Lindgreniltä. Marikki ja Kesäkummun Tuikku alkaa vapusta ja päättyy vappuun. Ensimmäisenä vappuna Marikki laittaa vappukokolle jalkaansa uudet sannikkaat ilman äidin lupaa. Kun kokko sytytetään ja mieskuoro alkaa laulaa, tunteet myllertävät Marikin rinnassa. "Jokin siinä saa hänen sydämensä värähtelemään: kokko ja laulu ja keväinen hämärä. Että elämä voikin olla niin kaunista ja ihanaa ja surullista! Marikki on aivan räjähtämäisillään jostakin käsittämättömästä tunteesta, jostakin jolle ei ole edes nimeä. Elämä kuohuu hänen suonissaan, mutta jotakin muutakin tässä on, se on varma. Ja äkkiä Marikki tajuaa. Katumus! Viis sannikkaista, ne ovat turhanpäiväiset itse elämän rinnalla, joka on suurta ja ihmeellistä ja ihanaa."

4. Tove Jansson: Taikatalvi
Taikatalvi kuvaa toki enimmäkseen talvea, mutta lopussa koittaa kevät. Ja kuinka ihanalta kevät tuntuukaan pitkän, kylmän talven jälkeen! "Kevät oli päättänyt olla olematta runollinen, se oli vain riehakas. Se oli heittänyt joukon pieniä, hupsuja pilvenhattaroita ilmaan, se lakaisi katoilta viimeisen lumen, se piirteli joka paikkaan pieniä puroja ja leikki muuten vain aprillia." Tuu-tikki soittaa posetiivia ja Niiskuneiti löytää ensimmäisen krookuksennupun

5. L.M. Montgomery: Anna ystävämme
Montgomery on suuri kevään ylistäjä, ja yksi ihanimpia keväisiä kohtauksia hänen kirjoissaan on se, kun Anna juhlistaa syntymäpäiväänsä metsäretkellä. Anna, Diana, Jane ja Priscilla tekevät tuttavuutta kevään kanssa samoilemalla metsässä, etsimällä kauneutta, tekemällä löytöjä sekä nauttimalla eväitä puron rannalla: hyytelötorttuja ja mantelikierukoita ja kermamunkkeja ja vaaleanpunaisella ja keltaisella kuorrutettuja puolikuita ja sitruunakakkua – sekä proosallisia voileipiä.

6. Dorothy L. Sayers: Juhlailta
Toukokuu Oxfordissa on tällainen: tulppaanit tanssivat collegen puutarhassa, pyökkien kulta syvenee, veneitä lasketaan joelle. Kesäleningit ja akateemiset viitat lepattavat tuulessa, epäsiistit teeseurueet kansoittavat neliöpihat, ikkunalaudoille ilmestyy valkaistuja tennistossuja. Ja sekä tutorit että kandidaatit alkavat valmistautua lopputentteihin, joissa oppinaisuuden munien odotetaan kuoriutuvan. Ja vappuna poikakuoro laulaa Magdalenin tornissa auringon noustessa.

7. T.S. Eliot: Autio maa

"April is the cruellest month, breeding
Lilacs out of the dead land, mixing
Memory and desire, stirring
Dull roots with spring rain."
Tältäkin kevät usein tuntuu.

8. Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
Yksi syy siihen, miksi Tarttin kirja niin suuresti vetoaa minuun, saattaa olla se, että kirja seuraa niin tarkasti vuodenkiertoa. Siinä missä kirjan syksy on onnen aikaa ja talvi vieras ja pelottava, kevät on oikullinen ja epävarma, kauneimmillaankin. "Huhtikuun toisella viikolla kaikki odottivat innokkaina pysyisikö sää kauniina. Se pysyi, tyynen varmasti. Hyasintit ja keltanarsissit kukkivat kukkapenkeissä, orvokit ja talviot niityillä; kosteat ja resuiset valkoiset perhoset lepattelivat juopuneesti pensasaidoissa. Panin pois talvitakin ja päällyskengät ja kävelin paitahihasillani melkein päihtyneenä ilosta.
"Ei tämä kestä", Henry sanoi."

9. Eeva Kilpi

"Huhtikuu.
Lunta sataa pystysuoraan ylöspäin.
Ei piru keksinyt enää muuta."

Ja myös:

"Kun syksyllä
on oikein hiljaa metsässä
voi kuulla ensi kevään käen kukkuvan."

10. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Kevät on tietysti myös rakkauden aikaa. Akselin ja Elinan tuore rakkaus kukoistaa kevättalvella. Kun Elina tulee ensimmäistä kertaa viralliselle vierailulle Koskelaan on huikaisevan kirkas palmusunnuntai ja lumi sulaa jo hiljalleen. Porstuanperäkamari on lämmitetty ja aurinko luo läikät räsymatoille. Sulhanen ja morsian hymyilevät sisäänpäin kääntynyttä hymyä. Paluumatkalla "käveltiin käsi kädessä, välillä käsi kainalossa, tai sitten tönittiin toinen toisiaan kevyesti. Koetettiin saada toinen horjahtamaan ja astumaan lumihankeen. Sellainen ei tuntunut Akselistakaan yhtään lapselliselta. Vanha juro jäykkyys oli hävinnyt. Pikku poikanakaan hän ei milloinkaan ollut kokenut niin irtonaista ja kevyttä oloa kuin nyt."