Saran kirjojen Sara ja Sinisen linnan kirjaston Maria ovat listanneet tyttökirjojen suosikkihahmojaan ja haastaneet muutkin bloggaajat kertomaan omista nuoruuden kirjallisista esikuvistaan. Tartunpa siis tähän haasteeseen ja listaan kymmenen lapsuuden ja tyttöiän sankariani ja sankaritartani.
1. Anna Shirley (L.M. Montgomery: Anna-sarja)
Anna on ikuinen ja kuolematon. Muistan sen täydellisen ihastumisen ja ihailun, jota tunsin ensimmäisen kerran Annaan tutustuessani. Koko Montgomeryn maailma oli lapsena ihaninta mitä tiesin, ja Anna suurin idoli ja esikuva. Annaa jäljitellen annoimme ystäväni kanssa paikoille runollisia nimiä, ja kerran kiistelimme siitä, kummalla meistä on punaisempi tukka. Luulen, että minulla on edellen paljon pieniä tapoja ja ajatuksa, jotka olen omaksunut Annalta.
2. Emilia Starr (L.M. Montgomery: Runotyttö-sarja)
Lapsena en pitänyt Emiliasta läheskään niin paljon kuin Annasta. Emilia tuntui usein ärsyttävältä ja teennäiseltä raikkaaseen Annaan verrattuna. Hiukan vanhempana tajusin, että minussa on itse asiassa paljon enemmän umpimielistä Emiliaa kuin avointa Annaa, ja Emilia on nykyään minulle jopa Annaa rakkaampi. Anna on silti ykkönen koska oli lapsena niin suunnattoman tärkeä.
3. Priska (Merja Otava: Priska)
Priska oli minulle todella tärkeä samaistumisen kohde. Kirja opetti käsittelemään omia pelkoja ja kirjoittamaan siitä, mikä on vaikeaa.
4. Ulla (Anni Swan: Pikkupappilassa; Ulla ja Mark)
Ulla on kaikista Swanin rakkaista tyttöhahmoista minulle rakkain. Ullan tunteellisuus, kauneuden kaipuu, oikeudenmukaisuus ja spontaanisuus tekevät hänestä ihailtavan hahmon. Ullalta olen oppinut, että ihmisellä tulee olla "satusilmät", ja että huolet karkoitetaan kuiskaamalla "metsien kaukainen sini".
5. Virva Selja (Rauha S. Virtanen: Selja-sarja)
Lapsena Virva ei missään nimessä ollut suosikkini Seljan tytöistä. Ihailin viileää ja itsevarmaa Krisiä, ja pidin Virvaa tylsänä nyhverönä. No, tunnistin varman Virvassa liikaa itseäni, koska jälleen kerran olen vanhempana tajunnut, että jos jotakuta Seljan tyttöä muistutan, niin Virvaa. Eikä Virva oikeasti ole tylsä!
6. Ronja (Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär)
Ronjasta löytyvät kaikki Lindgrenin lapsihahmoille ominaiset ihanat piirteet: herkkä omatunto, uskollisuus ja rohkeus. Ronja on myös äkkipikainen ja itsepäinen, mutta rakastava ja tunteellinen. Ja Ronjan suhde metsään on varmasti muokannut omaa luontosuhdettani yhtä paljon kuin Montgomeryn kirjojen syvä yhteys luontoon.
7. Jane Eyre (Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani)
Tämähän ei toki ole tyttökirja, mutta luin kirjan samassa iässä, jossa luin Alcottit, Motgomeryt ja muut tyttökirjat, ja Jane Eyre kuuluu mielessäni siksi muiden tärkeiden kasvuiän kehitystä muokanneiden kirjallisten hahmojen joukkoon. Olen aina ihaillut Janen uskollisuutta itselleen ja omille periaatteilleen, hänen selväjärkisyyttään ja syvällä virtaavia vahvoja tunteita. Ja myös Janen kveekarimaiseksi kuvattua tyylitajua.
8. ja 9. Dan ja Nat (Louisa M. Alcott: Pikku miehiä ja Plumfieldin pojat)
Nämä Alcottin kaksi pikku miestä ovat aina vedonneet minuun enemmän kuin yksikään hänen kuuluisista sankarittaristaan. Nat ja Dan on pakko niputtaa yhteen, koska heissä vetoaa erityisesti epätodennäkäinen ystävyys: herkän ja tyttömäisenä pidetyn viulistipojan ja lavealle tielle helposti poikkeavan pahan pojan keskinäinen uskollisuus ja luottamus on aina avannut kyynelkanavani.
10. Hertta (Mary Marck: Eeva-sarja)
Olen hurjan ihastunut Marckin kilttien sankarittarien villikkoystäviin, ja näistä paras on Eeva-kirjojen Hertta, jonka lähes jokainen repliikki on sitaattikelpoista kamaa. "Minulla ei enää ole varaa edes välttämättömyyksiin, kuten Fazeriin".
Liisa, listaltasi vain Anna oli minua. Minusta tuli hän vähän liikaakin;-) Runotytöt luin, mutta ei samaa suoruutta ja raikkautta kuin Annassa.
VastaaPoistaKaikki Seljat yhtä lukuunottamatta luin, mutta ei jäänyt mitään erityistä muistijälkeä.
Sen sijaan Kotiopettajattaren romaani korvautui ikuisesti Humisevalla harjualla, joka vieläkin tänä vuonna vaikutti kuin olisin lukenut sen eilen, vaikka ensimmäinen kerta oli teininä. Kirja oli vieläkin parempi kuin muistin...
Plumfieldin pojat voisin lukea uudestaan.
Kiinnostavaa, miten samanlaisia ja miten erilaisia kirjoja olemme nuorina lukeneet.
Leena, ihmiset kai jakautuvat aika selkeästi joko Humiseva harju - tai Jane Eyre -tyyppeihin. Sinä olet kyllä epäilemättä enemmän Humiseva harju :)
PoistaMinäkin tosiaan löysin Runotyttöjen todellisen viehätyksen vasta vanhempana - lapsena Anna oli aina kaikkien muiden yläpuolella.
Ihania tyttöjä, ja poikiakin! <3
VastaaPoistaMinulle Ch. Bronten (ja Jane Austenin) teokset olivat luontevaa jatkumoa tyttökirjoille. Kuvailet hyvin niitä Janen piirteitä, joita minäkin ihailen.
Luin Priskan vasta aikuisena ja muistan ihastuneeni etenkin sen kieleen. Haluaisin lukea kirjan uudelleen.
Hauska kun mainitsit Danin ja Natin! Minäkin muistan hahmot ja heidän kohtalonsa elävästi.
Ihan mainio Hertta-sitaatti, ja Hertta on kyllä ihana, vaikka itse olen enemmän hiljainen Eeva.
Maria, minäkin olen Eeva-ihminen, mutta Hertta on hahmona aivan paras :)
PoistaMietin kovasti Alcottia, että minkä henkilöhahmon haluan häneltä nostaa esille, mutta kukaan ei oikein tuntunut ylivoimaiselta suosikilta. Kunnes muistin Natin ja Danin. Alcottin tytöt onnistuivat usein vähän ärsyttämään minua, mutta nuo pojat ovat vain ihania.
Ronja ja Dan <3 (Toki myös Nat, mutta ei ihan niin paljon.) Tosin em. poikiin olen tutustunut vasta aikuisiällä, mutta kuitenkin... Ronja on ollut aina suursuosikkini!
VastaaPoistaOlen ilahtunut, siitä että Dan (ja Nat) ovat muidenkin suosikkeja :) Ronja on ihana, ja Marikin ohella suosikkini lindgrenin hahmoista.
PoistaTyttökirjoja vasta blogiharrastuksen myötä olen lukenut, mutta Anna Shirley varmasti ansaitsee paikkansa, Jane Eyre kävi kovan koulun, (Harju oli minulle liian Humiseva, ainoa jännite olisi ollut tietää mistä kummasta Heatcliff tupsahti). Peppi tietenkin on aika haka, ja Christien Tuppence tai neiti Marple.
VastaaPoistaJokke, on hienoa että olet löytänyt tyttökirjat aikuisena ja tuot niistä blogimaailmaan vähän erilaista näkökulmaa. Anna-kirjat kyllä sopivat hyvin aikuislukijallekin, mutta ehkä niiden vaikutus on kuitenkin suurin lapsilukijaan.
PoistaOi Hertta! Hertta on ihanin ja paras, ja mikä mahtava sitaatti.
VastaaPoistaOlisin itse asiassa halunnut tyttären nimeksikin Hertta, mutta mösjöö mumisi jotain viereisestä ruokakaupasta, jonka kaimaksi ei lasta halunnut. Vasta hieman myöhemmin tajusin, että rakkaus nimeä kohtaan johtui luultavasti juuri Marckin kirjoista.
Vaikka kai minä itsekin olen Eeva :)
Ihanaa Liina, että sinäkin olet Hertan ihailija. Aika moni meistä Hertan faneista taitaa kyllä olla oman elämänsä Eevoja.
Poista(Minulla Hertta-nimi yhdistyy ikuisesti lapsuudenystäväni cockerspanieliin.)
Ihanaa Liisa, oli lukea näistä sankarittarista ja sankareista!
VastaaPoistaMietin tuota Uudenkuun Emiliaa myös omaan listaani ja olisi hän sinne päässyt, jos kymmenen olisin ottanut mukaan. Meillä on ihan sama suosikkihahmo lapsuudesta, vaikka ei niin tyttökirjallinen olekaan, nimittäin Jane Eyre! Vaikka Kotiopettajattaren romaania voisi kyllä pitää aikuisten tyttökirjana ja taisihan kirja ollakin esikuvana tyttökirjallisuuden uranuurtajille. :)
Kiitos Sara, ja ihanaa että inspiroit listan tekoon :)
PoistaKotiopettajattaren romaanista löytyy kyllä paljon sitä samaa, mistä tyttökirjoissakin pidin: vanhan ajan maailman kuvaus, vahva sankaritar, luontokuvaukset.