Maria Peura: Antaumuksella keskeneräinen

"Kirjoittaminen ei ole pakonomaista. Minä itse voin olla. Mutta kun alan kirjoittaa, muutun joustavammaksi. Kirjoittaminen johdattaa minut tilaan, jossa olen neurooseistani vapaa. Tuottamani tekstikin voi olla neuroottista. Se voi ilmentää maailman kaikkia häiriöitä. Mutta kirjoitusprosessi ei ole neuroottinen."

Maria Peuran Antaumuksella keskeneräinen on äärimmäisen kiehtova kirja. Se perustuu Peuran dramaturgian opintojen opinnäytteeseen Kirjoittaessasi olet hän, joka oli työpäiväkirja hänen kolmannen romaaninsa Vedenaliset kirjoitusprosessista.  Peura on valinnut tähän versioon opinnäytteestä eritoten kirjoittamista ja romaanin kirjoittamista pohtivat jaksot, mutta mukaan mahtuu varsin paljon myös henkilökohtaista materiaalia kirjoittajan arjesta ja elämästä. Ja nimenomaan tämä henkilökohtaisuus ja avoimuus tekevät kirjasta niin mielenkiintoisen. Peura avaa itseään ja ajatuksiaan lukijalle rehellisesti ja raadollisestikin, muistuttaen silti välillä että totuus ja fiktio ovat kovin lähellä toisiaan. Jotta fiktio koskettaisi, siinä on oltava mukana suuri määrä totuutta, ja oikeasta elämästäkin kirjoittaessaan kirjailija muokkaa aina todellisuutta.

Kirja seuraa Vedenaliset-kirjan työstämistä kymmenen kuukauden ajan, vuoden 2007 elokuusta toukokuuhun 2008. Samaan aikaan Peura kirjoittaa työpäiväkirjaansa, josta syntyy opinnäytetyö ja tämä Antaumuksella keskeneräinen -teos. Työpäiväkirjan pitäminen osoittautuu niin antoisaksi ja hedelmälliseksi, että Peura päättää jatkaa sitä myös dramaturgian kurssin jälkeen: kirjoittaessaan kirjoitusprosessista Peura saa uusia ideoita myös tekeillä olevaan romaaniin. Ja kun romaanin kirjoittaminen jumittaa, voi kirjoittaa työpäiväkirjaa ja työstää ajatuksiaan sen sijaan että eksyisi surffailemaan päämäärättömästi netissä.

Olen aina ollut todella kiinnostunut taideteosten syntyprosesseista: olen käynyt katsomassa näytelmien ja tanssiesitysten avoimia harjoituksia ja katsonut elokuvien making of -dokumentteja. Kirjailijan kirjoitusprosessin seuraaminen paikan päällä tuskin olisi kauhean kiinnostavaa, mutta siitä on kiinnostavaa lukea. Peura kuvaa paitsi kirjoittamisen etenemistä (uudelleenkirjoittamista, juonen ja henkilöhahmojen muokkautumista) myös kirjailijan arkea: sitä kuinka lyhyetkin hetket täytyy osata omistaa kirjoittamiselle, kuinka kehoa täytyy huoltaa jotta se jaksaisi istua koneen ääressä, kuinka kirjoittamisen jälkeen voi palkita itsensä lämpimällä kylvyllä. Hän kuvaa kurinalaista puurtamista ja inspiraation hetkiä  - hän kertoo epätoivon hetkistä, suhteesta julkisuuteen ja kateuden tunteista.

Antaumuksella keskeneräinen on myös eräänlainen pienoiselämäkerta, kuvaus siitä miten kirjailijaksi tullaan. Peura kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan, kodin ja koulun merkityksestä kirjoittamiselle, esikuvistaan ja kannustajistaan. Jossain määrin kirjasta tuli mieleen Haruki Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta: molemmat kirjat käsittelevät kirjailijaksi kasvamista ja kirjoittamisen merkitystä kertomalla paljon myös tekijänsä muusta elämästä. Peuran heittäytyvä, paljaan avoin kirjoitustyyli on toki varsin erilainen kuin Murakamin pidättyväisen vähäeleinen kerronta, mutta silti kirjoissa on myös samanlaisia elementtejä. On myös mielenkiintoista vertailla kahden erilaisen kirjoittajan kokemuksia työstään. Luulenkin, että sekä Murakamin että Peuran kirjat ovat sellaisia, joiden pariin tulen palaamaan usein: molempia lukiessa tuli sellainen olo, että ne ovat pieniä suuria kirjoja - sellaisia jotka parilla sadalla sivullaan kertovat paljon kirjoittamisesta ja elämästä.

Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Jenni jonka mielestä kirja oli intiimi kuin kirjailijan salaa luetut henkilökohtaiset muistiinpanot; Minna jonka mielestä Peuran avoimuus oli hyökkäävän rehellistä; Maria jonka mielestä kirja tarjoaa sekä voimaa että tietoa; ja Eeva H jonka kirja innosti pohtimaan myös omaa historiaansa. Erja luki sekä tämän että Vedenaliset. Terhi Rannela ja Helmi-Maaria Pisara kirjoittavat kirjasta kirjailijan näkökulmasta.

Maria Peura: Antaumusella keskeneräinen. Kirjailijan korkeakoulu
Kansi, Camilla Pentti
Teos, 2012