Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia (Ja Ebib-palvelun testausta)

Halusin kokeilla Helmetin Ebib-palvelua, joka on vuoden loppuun asti jatkuva sähkökirjapalvelukokeilu. Tässä koevaiheessa kirjavalikoima on hyvin suppea (vain 36 kirjaa), mutta joukosta löytyi kuin löytyikin kirja, jonka muutenkin olin ajatellut lukea: Petri Tammisen Muita hyviä ominaisuuksia.

Koska minulla ei ole lukulaitetta, luin kirjan selaimelta. Ja vaikka luulisi että lukeminen on lukemista formaatista huolimatta, huomasin saman kuin aikaisemminkin kirjoja näytöltä lukiessani: tietokoneen ääressä on vaikea syventyä lukemaansa samalla tavalla kuin perinteisen kirjan kanssa. Olo on levottomampi ja hypähtelevämpi, ajatus katkeilee ja hakeutuu muiden nettisivujen pariin. Tammisen kirjaa lukiessa tämä ei kuitenkaan niin paljon haitannut, koska kirja koostuu lyhyistä pakinamaisista jutuista, ja yhden jutun luettua saattoi hyvin selailla muita svuja. Pitkäjänteisempään lukemiseen en nettiselainta välttämättä kuitenkaan haluaisi käyttää.

Muuten palvelu toimi hyvin. Varatun aineiston saapumisesta tuli ilmoitus sähköpostiin, ja kirjaa pääsi lukemaan helposti kannen kuvaa napauttamalla. Ebib-kokemuksista on laajemmin kirjoittanut Luru.

***

"Olin ujo mutta en siksi että vietin nuoruuteni sisätiloissa ja luin; vietin nuoruuteni sisätiloissa ja luin, koska olin ujo. Kului vuosia ennen kuin ymmärsin, mikä lukemisessa auttoi: Kirjat todistivat, että olin samassa maailmassa toisten kanssa."

Muita hyviä ominaisuuksia on siis kokoelma pieniä esseitä tai pakonoita, joiden aiheet pyörivät pitkälti ujouden, lukemisen ja miehenä olemisen ympärillä. Olin etukäteen lukenut blogiarvioita, joissa kirjaa oli kehuttu hauskaksi, suorastaan ääneennaurattajaksi. No, minähän nauran todella harvoin lukiessani, enkä pahemmin perusta hauskoista kirjoista. Ei Tamminenkaan minua naurattanut, vaikka kirjassa hupaisia kohtia olikin, mutta onneksi kirja ei perustunutkaan vain huumorille, vaan siitä löytyi tosikollekin paljon tarttumapintaa.

Hauskaksi mainituksi kirjaksi Muita hyviä ominaisuuksia oli itse asiassa minusta varsin apea ja surumielinen. Tamminen - olettaen että hän kirjoittaa jutuissa nimenomaan itsestään - suhtautuu elämään ujon ulkopuolisen asenteella. Lapsesta asti ujouden kanssa elänyt Tamminen kirjoittaa, että "ujolla on taipumus huomata vain joukon vilkkaimmat ja verrata itseään heihin." Tämä lausahdus tuntuisi kertovan varsin paljon Tammisen elämänasenteesta: ujona hän huomaa ulospäinsuuntautuneet; miehenä hän vertaa itseään niihin miehiin, jotka sopivat vaivatta siihen miehen muottiin johon ei itse tunne aivan vaivatta solahtavansa; ja vaikka Tamminen joskus tuntee olevansa eniten elossa esimerkiksi Veijo Merta lukiessaan, hän ajattelee, että jossakin toiset ihmiset elävät elämäänsä kun hänen oma elämänsä kuluu lukiessa.

Välillä lukiessa teki mieli ravistella Tammista ja sanoa, että älä väheksy omaa tapaasi elää! Ei ole oikeaa tapaa olla suomalainen tai mies tai kirjailija! Älä vertaa itseäsi Toisiin!

Muita hyviä ominaisuuksia oli mainio lukukokemus siinä mielessä, että se sai ajatukset rullaamaan, ja kävin lukiessani lähes koko ajan päänsisäistä dialogia Tammisen kanssa. Välillä nyökyttelin hyväksyvästi, ja ihailin kuinka hienosti jokin asia oli tiivistetty muutamaan lauseeseen. Esimerkiksi tällaisen eron hetken haikeuden on varmasti moni kokenut:

"Kokous päättyi seuraavana päivänä. Tunnelma oli haikea, kirjailijat halailivat toisiaan ja kokoontuivat ryhmäkuviin. Minusta tuntui, että tämä eron hetken haikeus ei johtunut niinkään siitä, että meidän piti erota kuin siitä että emme olleet vielä ehtineet tutustua."

Välillä taas annoin mielessäni Tammiselle neuvoja ja ohjeita - välillä väittelin kiivaasti kun välillämme oli näkemyseroja. Tamminen kärjistää ja yleistää näkemyksissään juuri sen verran, että lukijan omat mielipiteet saavat polttoainetta, mutta kirja ei ylitä ärsytyskynnystä. Ujon lukutoukan on helppo löytää samaistumispintaa Tammisen kokemuksista, vaikka en itse tunnustakaan että minusta olisi tullut lukutoukka, koska olin ujo. Itse asiassa olin aika reipas ja sosiaalinen lapsi siinä vaiheessa, kun opin lukemaan ja rakastuin kirjoihin. Ujous iski vasta myöhemmin, mutta siinä vaiheessa olin jo täysiverinen lukutoukka. Tunnistan kuitenkin Tammisen kokemukset siitä, kuinka lukeminen tuo yksinäiselle sielulle toisen, sinän.

Muita kirjan lukeneita: Sanna, joka totesi että parikymppinen opiskelijatyttö pystyy hyvin samaistumaan nelikymppisen miehen kokemuksiin; Minna, joka vanhan bloginsa puolella totesi "Miten osuvaa, totta, nokkelaa!"; Jori, joka piti siitä ettei Tamminen säästele itseään; anni.M, joka suosittelee lukemaan muistivihon ja alleviivauskynän kanssa; Hanna, jonka mielestä Tammisen itseironia oli puhdistavaa luettavaa ja Ina, joka suosittelee tätä kirjaihmisille ja lukutoukille.

Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia
Kansi: Piia Aho
Otava: 2010
Sähkökirjalaitos