Marmeladia ja proosaa: Anna Kortelainen ja Ei kenenkään maassa

Osallistuin eilen Tammen toista kertaa järjestämään Marmeladia ja Proosaa -tapahtumaan Akateemisessa kirjakaupassa. Tapahtuman ideana on esitellä lukijoille uutuuskirja pienen aamupalan merkeissä, ja tällä kertaa esittelyvuorossa oli tutkija Anna Kortelaisen esikoisromaani Ei kenenkään maassa. Paikalle oli tälläkin kertaa kutsuttu kirjabloggareita ja Akateemisen kirjakaupan lukupiiriläisiä, ja melko iso joukko meitä olikin kokoontunut kirjakaupan Sillanpää-kabinettiin, jossa tarjolla oli teetä, kahvia, croissantteja ja luonnollisesti myös sitä marmeladia.

Lämminhenkisessä tapahtumassa Kortelaista haastatteli ensin Tammen markkinoinnin edustaja, jonka jälkeen meillä lukijoilla oli mahdollisuus esittää omia kysymyksiämme kirjailijalle. Kaikki, jotka ovat seuranneet Kortelaista esimerkiksi Ylen Kymmenen kirjaa -sarjassa tietävät varmasti, että hän on erinomainen esiintyjä, ja saman saattoi nyt todistaa myös livenä. Kortelainen hurmasi ainakin minut lämpimällä ja eloisalla esiintymisellään, tempaisi mukaan kirjan luomisprosessiin ja onnistui sekä liikuttamaan että hauskuttamaan yleisöään.

Kortelainen kertoi, että idea esikoisromaaniin tuli jo kymmenisen vuotta sitten, samoihin aikoihin kun hän kirjoitti Virginie!-kirjaansa. Aihe löytyi läheltä, omasta suvusta, kun Kortelaisen äiti kertoi isästään - miehestä, joka kuoli samana vuonna, jona Anna Kortelainen syntyi. Äidinisästä ei paljonkaan perheessä tiedetty, mutta Kortelainen halusi kertoa tämän tarinan - rakentaa sen muutamien säilyneiden faktojen ja mielikuvituksen varaan. Kortelainen kertoo kirjassa paitsi äidinisänsä tarinaa, myös kertomusta vanhasta Suomesta, 1920-luvun Viipurista ja 30-luvun Tampereesta. Hän kertoo miehestä, joka oli ateisti, kommunisti ja pasifisti - muusikosta, joka ihaili Ranskan vallankumousta ja ranskalaisuutta - ja yksinhuoltajaisästä joka pettyi rakkaudessa.

Tietokirjailijana Kortelainen on omien sanojensa mukaan halunnut poiketa tutkijan suoraviivaiselta polulta, "viedä lukijaa tangoon". Nyt fiktiota kirjoittaessaan hän nautti siitä, että kirjoittaminen oli melkein kuin kuvitteluleikkiä: "jos tää vaikka tekis näin", kuin lapsuuden leikeissä. Toisaalta häntä kutkutti se, että tietyt kuvitellutkin asiat perustuvat faktoihin: yksityiskohdat joita joku voisi pitää yliampuvina ja mielikuvituksellisina ovatkin totta. Myös vanha klisee siitä, että romaanin henkilöhahmot alkavat kirjoitusprosessin aikana elää omaa elämäänsä, osoittautui todeksi.

Vaikka Kortelainen on jo julkaissut useamman tietokirjan, ei kirjan julkaiseminen ole koskaan jännittänyt häntä samalla tavalla kuin nyt. Kirja on henkilökohtainen ja kertoo paitsi äidinisästä, myös Kortelaisen äidistä. Vaikka kirjalla on äidin täysi hyväksyntä, julkinen vastaanotto pelottaa. Mutta tällaisen kirjan kirjoittamisen kuuluukin Kortelaisen mielestä olla pelottavaa ja ravistelevaa, koska tällaisen kirjan kirjoittaa vain kerran elämässään.

Olen aikaisemmin lukenut Kortelaiselta Virginien ja Levottoman naisen, joista molemmista olen pitänyt kovasti. Nyt odotan suurella mielenkiinnolla Ei kenenkään maassa -kirjan lukemista. Jokainen meistä tapahtumaan osallistuneista sai itselleen ennakkokappaleen kirjasta, ja luulenkin kirjan pääsevän piakkoin lukuvuoroon.

Kiitos Tammelle ja Anna Kortelaiselle antoisasta kirjallisesta lauantaiaamusta!

Ei kenenkään maassa ilmestyy 18.9. Kortelaisen blogi Primaa hipoen löytyy täältä.