Suurpyytäjä on jonkinlainen yhdistelmä asiapitoista matkakertomusta ja runollista rakkaustarinaa. Tapahtumapaikkana on Grönlanti, jossa kertoja on kirjailijamatkalla, ja jossa hän tapailee satunnaisesti myös tanskalaista miestä. Intohimoisen mutta repivän rakkaussuhteen kuvailussa käytetään runomuotoa lähestyvää tajunnanvirtaa - Grönlantia, sen kieltä ja kulttuuria käsittelevät jaksot on kirjoitettu toteavaampaan tyyliin, mutta tässäkin tekstissä on usein runollisen hengittävä ja kevyt poljento - varsinkin kun kuvaillaan Grönlannin luontoa. Henkilökohtaisesti nautin tavattomasti molemmista Tikkasen kirjoitustavoista: molemmat soljuvat ja aaltoilevat vaivattomasti ja tekstiin voi sukeltaa kuin rauhoittavien aaltojen syleilyyn.
"Tämä ilma on korkeaa ja kuivaa, niin puhdasta että sen tuntee kasvoillaan, niin kevyttä että on kuin leijuisi pari senttiä jäisen maan yläpuolella. Kaukaisten maanosien saasteet ovat haihtuneet matkan varrella, hukkuneet valtameriin jo mittaamattomien etäisyyksien päässä. Taivas kaareutuu tämän äärettömän valkoisen maan yllä, valkoisesta mannerjäätiköstä kohoavat tunturinhuiput, nunatakit, heittävät teräviä varjoja, vaaleansinisiä, syvänsinisiä, tummansinisiä, valkeaakin valkeampaan."
Ihastuin kirjassa erityisesti Grönlantia kuvaaviin jaksoihin. Vaikka kuvailtiin todellista paikkaa, välillä tuntui kuin olisi lukenut kertomusta vieraalta planeetalta tai kansansatua, niin omalaatuinen ja ainutlaatuinen paikka Grönlanti on. Tikkanen sirottelee joukkoon myös grönlantilaisia tarustoja ja uskomuksia, jotka lisäävät epätodellisuuden tuntua. Joukossa on kuitenkin myös asiaa hylkeenpyynnistä, alkoholinkäytöstä, koulutuksesta ja kustannustoiminnasta.
Suurpyytäjä on siis varsin kirjava keitos, mutta kummallisella tavalla kiehtova. Se ei ehkä olisi paras kirja aloittaa tutustumista Tikkasen tuotantoon, mutta jos on häneltä jo jotain lukenut, kannattaa tämäkin kirja ehdottomasti ottaa lukulistalle.
Osallistun kirjalla Underbara finlandssvenskar -haasteeseen.
Märta Tikkanen: Suurpyytäjä (Storfångaren, 1989)
Suom. Raija Jänicke
Tammi, 1989
Ihanaa, että valitsit luettavaksesi juuri tämän, ainakin mun mielestä ihan tuntemattoman Tikkasen kirjan! Kirjoituksesi avaa kirjaa todella hyvin kaikin tavoin.
VastaaPoistaMinulle kävi muuten nyt kirjaa lukiessani samoin kuin ensimmäisellä kerralla: vaikka en ole talven ystävä ja ajatus viileästä, kaukaisesta Grönlannista on jopa pelottava, Suurpyytäjästä tulee matkakuume. Niin hienosti Tikkanen tosiaan kuvaa Grönlannin luontoa! Paikasta tulee todella kiehtova kuva, vaikka avoimesti myönnetäänkin, että paikallisilla on paljon ongelmia.
Joskus yritin tuputtaa tätä ystävälle, jonka tiesin pitävän Tikkasen kirjoista. Hän kommentoi, ettei jaksa Tikkasta juuri nyt. Tulkitsin, että se tajunnanvirtamaisuus vaatii tietyn mielentilan, olen itsekin aika lailla samaa mieltä.
P.S. Kiitos Tyrskyt-arviosta! Yritin kommentoida sitä, mutta kommentti ei mennyt läpi. Loppuviikosta myös jotkut kommenttini olivat kadonneet blogeista. Nyt tuntuisi toimivan!
Teemaviikonloppu jotenkin innosti valitsemaan juuri tällaisen harvinaisemman kirjan - muuten olisin saattanut valita seuraavaksi Tikkasekseni ihan jonkun muun kirjan. Mutta kannatti kyllä tarttua tähän, sillä kirja oli hieno.
PoistaMinä taas suurena talven ja lumen ystävänä ihastuin kirjaan osittain kaiken sen valkeuden, jään ja tuiskuisuuden vuoksi. Ja kirjasta todellakin tuli sellainen olo, että Grönlantiin pitäisi päästä.
Tyrskyistä puheenollen: ajattelin jossain vaiheessa Suurpyytäjää lukiessani, että kirjassa on juuri sellaista meren ja luonnon kuvausta, jota odotin löytäväni Tyrskyistä, mutta en ihan löytänyt. Sekin palautuu varmaan taas kieleen: Tikkasen kieli on täysin minua ja Gallayn koin vieraaksi, joten luontokuvauksetkin vetosivat ihan eri tavoilla.
Kiinnostavaa.. täytyy yrittää muistaa, että Tikkasella on näitä harvinaisempiakin, vaikka juuri ne kuuluisimmat taitavat olla minulla lukulistalla.
VastaaPoistaMainitset takakansitekstin - pakko sanoa, että Punahilkan takakansiteksti oli kanssa niiiiiin tylsä ja luotaankarkoittava, että jollen olis (kirjablogien innoittamana) jo vakaasti päättänyt lukea Märta Tikkasta, olisi jäänyt ostamatta tämäkin. Vaikka maksoi vain 50 senttiä.
Eipä silti, vaikea varmaan kirjoittaa takakantta Tikkasen kirjaan. :-)
Minultakin on niitä tunnetumpia Tikkasia lukematta (vaikka ne kaksi luultavasti tunnetuinta olen jo lukenut), mutta oli hauskaa nyt lukea tällainen harvinaisempi ja huomata että sekin on puhdasta laatua :)
PoistaNyt sinun tekstisi jälkeen syyhyttäisi kyllä kovasti lukea pian tuo Punahilkka.
Tuo sitaatti tässä tekstissä ja yleensä selonteko kirjasta sai minut kiinnostumaan joten jos saan kirjan käsiini luen sen mielihyvin.
VastaaPoistaTikkanen kirjoittaa aiheista, jotka ovat minulle tuttuja, ja kokemuksia voin vertailla omiin kokemuksiini. Se on aina mielenkiintoista.
Teksti on tässä kirjassa ihanaa - sieltä olisi löytynyt vaikka kuinka monta kohtaa siteerattavaksi. Eli suosittelen lukemaan!
PoistaOn tosiaan mielenkiintoista, kun kirjasta löytää heijastuspintaa omaan elämään. Ja toisaalta Tikkanen osaa kirjoittaa niin, että itselle vieraampiinkin asioihin pystyy samaistumaan.
Tämäkin Tikkasen kirja vaikuttaa kiinnostavalta. Pitänee lukea jossain vaiheessa.
VastaaPoistaMinä puolestani haluan kovasti lukea sinun valitsemasi Yksityisalueen :)
PoistaMulle kyllä selvisi tämän teemaviikonlopun aikana, että Tikkanen on mielettömän hyvä kirjailija. Tuntuu ihan oudolta, etten ole löytänyt häntä jo aiemmin. Kuten omassa postauksessanini kerroin, olen lukenut aiemmin Emman ja Unon, muttei se ollut läheskään niin hieno ja vaikuttava kuin Yksityisalue. Eikä sekään ole missään tapauksessa mikään huono kirja.
PoistaToisaalta on hauskaa, että aina löytyy uusia kirjailijoita, joihin ihastua. Ja kun löytää uuden pitkän linjan kirjailijan, tietää että luettavaa riittää :) Minullakin on vielä monta Tikkasta luettavana, ja seon ihanaa!
Poista