Muistan, kuinka istuin yksiöni lattialla vuonna 1996 ja kuulin radiosta Ultra Bran kappaleen Kahdeksanvuotiaana. Se ei ollut ensimmäinen laulu, jonka yhtyeeltä kuulin: olin aikaisemmin kuullut ainakin kappaleen Ken Saro-Wiwa on kuollut, ehkä myös Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat! Kahdeksanvuotiaana oli kuitenkin kappale, joka pysäytti maailman hetkeksi: että joku yhtye kertoo tällä tavalla lapsuuden ydinsodan pelosta, nopealla poljennolla ja kuulaan kirkkaalla lauluäänellä!
Kahdeksanvuotiaana aloitti suhteeni Ultra Brahan. Suhde oli lämmin ja läheinen, joskaan ei koskaan niin kiihkeä kuin joihinkin muihin bändeihin. Toisaalta suhde ei ole koskaan päässyt väljähtymään, kuten joillekin intohimoisemmille suhteille on käynyt: Ultra Bran musiikki kuulostaa edelleen raikkaalta, omaperäiseltä ja hyvältä.
Ja nyt Ultra Bran tarina on koottu kirjaksi.Ville Similän ja Mervi Vuorelan Sokeana hetkenä kertoo yhtyeen tarinan: taustoittaa bändiläisten henkilökohtaista historiaa, kuvaa bändin perustamisen ja haparoivat alkuaskeleet, menestyksen ja konfliktit sekä hajoamisen.
Similä ja Vuorela kirjoittavat erittäin hyvin – napakasti ja vetävästi - mutta pelkästään se ei riitä selittämään sitä, miksi Sokeana hetkenä tuntui niin hienolta kirjalta. Sillä se tuntui hienolta, jotenkin erityiseltä. Ja varmasti se johtuu suurelta osin siitä, että kirja oli aikamatka omaan nuoruuteen. Ehkä Ultra Bra -kirja onnistuu niin hyvin viemään aikamatkalle, koska Ultra Bra oli yhtyeenä toisaalta niin omanlaisensa ja toisaalta niin kiinni omassa ajassaan. Sokeana hetkenä onkin bändihistoriikin lisäksi elävä kuva yhdestä aikakaudesta.
Ultra Bran jäsenet eivät aikoinaan kertoneet kovin paljon itsestään tai bändin ryhmädynamiikasta. Siksi olikin mielenkiintoista päästä nyt kurkistamaan heidän henkilökohtaiseen elämäänsä – luultavasti mielenkiintoisempaakin kuin se olisi aikoinaan ollut, koska nyt ultrabralaisetkin osaavat katsoa omaa nuoruuttaan tietyn välimatkan päästä. Kirjassa on hauskoja, huvittavia ja koskettavia hetkiä. En olisi arvannut, että Ultra Bra -kirja saisi minut itkemään, mutta se sai, pariinkin kertaan.
Ultra Bran tarina ei ole hirveän dramaattinen, mutta on siinä silti emotionaalisia huippuja ja laaksoja. Yksi vaikeimmista hetkistä on selkeästi ollut Anna Tuluston erottaminen bändistä: vuosienkin takaa kerrottuna on selvää, että erottaminen on ollut monille raskas asia, vaikka aika on pehmentänyt ja tuonut perspektiiviä niihinkin tapahtumiin.
Sanoitukset olivat aina erittäin iso osa Ultra Bran viehätystä. Ja totta kai erityisesti Anni Sinnemäen sanoitukset, jotka Kerkko Koskisen sävellysten ohella tekivät Ultra Brasta Ultra Bran. Olinkin iloinen siitä, että sanoitukset ja sanoittajat saivat kirjassa niin paljon tilaa. Oli kiinnostavaa lukea Sinnemäen kasvusta sanoittajaksi, ja Janne Saarikiven kommentit olivat muuten vain usein kirjan kiinnostavimpia.
Sokeana hetkenä on totta kai pakollista luettavaa kaikille Ultra Bra -faneille, mutta sen parissa voivat viihtyä myös he, jotka elivät nuoruuttaan tai varhaisaikuisuuttaan 90-luvulla ja 90-luvun musiikin tahdissa. Ehkä Ultra Bran musiikkia vihaten, mutta kuitenkin samassa ajassa varttuen.
Kirjan parissa ovat viihtyneet myös Katja, Paula ja Laura.
Ville Similä, Mervi Vuorela: Ultra Bra. Sokeana Hetkenä
Kansi: Joel Melasniemi
WSOY, 2018
On ollut hauska lukea, miten niin erilaiset ihmiset ovat kaikki saaneet tästä kirjasta niin paljon irti. Minä, joka olin lapsi vielä silloinkin kun UB lopetti ja sinä, jolle yhtye oli osa nuoruutta. Onnistunut kirja siis! Kiitos linkkauksesta! :)
VastaaPoistaMinä olen jotenkin ajatellut, että Ultra Bra on vahvasti yhden sukupolven yhtye. Come back -keikkojen ja tämän kirjan myötä olen tajunnut että UB on valloittanut useammankin sukupolven sydämet. On ollut hienoa lukea teidän nuorempien UB-fanien mietteitä.
Poista