"Patrick tähyili katua. Tämä oli kuin ylikansoitusta käsittelevän dokumenttielokuvan avauskohtaus. Hän lähti kävelemään kadun vartta ja kuvitteli vastaantulijoiden putoilevien päiden kierivän katuojaan vanavedessään."
Kovin epätasainen lukukokemus tämä Loistava menneisyys. Epätasaisuutta selittää varmasti osaltaan se, että kyseessä on itse asiassa kolme eri kirjaa. Viisiosaisen Patrick Melrosen tarinan kolme ensimmäistä osaa seuraavat yläluokkaisen Patrickin elämää lapsuudesta aikuisuuteen kolmen tiiviin pienoisromaanin muodossa. Vuorokausiromaanit nostavat Patrickin elämästä esiin välähdyksenomaisia merkittäviä hetkiä, joiden väliin jäävät vuodet ja tapahtumat lukija saa pääosin itse päätellä.
Ensimmäinen osa, Mitäs pienistä, on kirjoista raadollisin, vastenmielisin ja onnistunein. Siinä Melrosen perhe kestitsee vieraita loisteliaassa kartanossaan Ranskassa, Patrickin sadistinen isä David nauttii perheensä ja vieraidensa nöyryyttämisestä, ja viisivuotias Patrick joutuu ensimmäistä kertaa isänsä raiskaamaksi. Raiskaus on lapselle ahdistavuudessaan käsittämätön tapahtuma, isälle uusi kiinnostava askel julmuuteen. Davidin julmuus tuntuu vetävän ihmisiä puoleensa: Davidin vieraat viihdyttävät toisiaan anekdooteilla tämän tekosista, kuten vaikkapa vaimon raiskaamisesta. Ihmisten tyhjänpäiväisyys ja itsekkyys tuodaan kirjassa esiin armottoman selkeästi.
Ikävässä jutussa parikymppinen Patrick matkustaa New Yorkiin hakemaan isänsä ruumista. Ankarassa huumeriippuvuudessa pyristelevä Patrick kanniskelee isänsä tuhkia, imee huumeita kuin sieni ja hallusinoi, kenties huumeiden takia, kenties sortuneen mielensä vuoksi. Kuten yleensäkin, huumehörhöilyistä lukeminen oli minusta pääasiassa pitkästyttävää. Kohtaukset, joissa Patrick etsii käsivarsistaan verisuonta, näkee veren tulvahtavan ruiskun säiliöön ja tuntee huumeiden vapauttavan vaikutuksen toistuivat kirjassa moneen kertaan ja kovin samanlaisina. Addiktin elämän ammottava tyhjyys on sinänsä ihan ansiokkaasti kuvattu, eikä välttämättä ole kirjan tai kirjailijan vika, että huumeodysseiat eivät minua kiinnosta. Ja on kirjassa kiinnostavat hetkensä, liittyen erityisesti Patrickin päänsisäisiin keskusteluihin kuolleen isän kanssa.
Luulisi,että huumehöyryinen Ikävä juttu olisi ollut kirjan sekavin osa, mutta kolmas kirja Toivon mukaan vie kyllä voiton. Siinä missä kahdessa ensimmäisessä kirjassa on selkeä punainen lanka, kolmannesta sellaista on vaikea löytää. Keskiössä ovat isot syntymäpäiväjuhlat, joissa nähdään monia aikaisemmista osista tuttuja henkilöhahmoja sekä etuoikeutetun luokan äärimmäinen ilmentymä, kuninkaallisen perheen jäsen. Myös Patrcik osallistuu juhliin ja pyrkii niiden aikana tekemään jonkinlaista sovintoa isänsä ja menneisyytensä kanssa. Tämä sovinnonteko on epäilemättä kirjan keskeinen sanoma, mutta se on mielestäni kuvattu kovin kömpelösti ja suorastaan rautalangasta vääntäen.
Kaiken kaikkiaan Loistava menneisyys latistui lupaavan alun jälkeen pettymyksen asteelle. Sarjan neljäs osa on kuitenkin käsittääkseni kirjoista kehutuin ja palkituin, joten luulen kyllä lukevani Patrickin tarinan loppuun. Parasta toivoen.
Loistavasta menneisyydestä ovat kirjoittaneet myös Opus eka, Jassu, Kirjaluotsi, Omppu ja Katja.
Edward St Aubyn: Loistava menneisyys. Patrick Melrosen tarina I-III (Never mind, 1992, Bad News, 1992, Some Hope 1994)
Suom. Markku Päkkilä
Otava, 2018
Totta, St Aubynin kirja on epätasainen ja johtuu varmasti siitä, että se koostuu kolmesta eri kirjasta. Minä muistelen pitäneeni tästä, kaikesta inhottavuudesta huolimatta, jostain tarkkanäköisyyden ja vimmaisuuden vuorottelusta. Silti en ole vielä tarttunut sarjan kahteen viimeiseen osaan.
VastaaPoistaYllättävän erilaisia nämä kolme kirjaa olivat. Ensimmäinen kirja oli minustakin kaikessa kauheudessaan vaikuttava. Harmi vain, että kolmas kirja oli minusta suorastaan huono, koska se latisti kokonaisuutta niin paljon. Patrickin tarina kuitenkin jäi kiinnostamaan, joten toivotaan että kaksi viimeistä osaa ovat taas enemmän mieleeni.
PoistaMinä pidin tästä kokonaisuudessaan, vaikka olihan tuo kolmen kirjan kokonaisuus hieman epätasainen. Kolmas osa oli sekava ehkä hieman lattea, mutta ensimmäinen ja toinen osa olivat ravistelevia, inhottavia, mutta vaikuttavia.
VastaaPoistaKirjojen pohjalta tehty sarja oli myös hyvä. Vielä pitäisi lukea kaksi viimeistä osaa. :)
Toinen osa oli minulle ongelmallinen, koska huumejutut tosiaan saavat minut yleensä pitkästymään, ja niin tässäkin tapauksessa. Kolmanteen osaan oli pettynyt, olin toivonut että tarina palaisi huumesekoilujen jälkeen raiteilleen.
Poista