Vuonna 1862 Yhdysvallat on keskellä sisällissotaa. Sodasta huolimatta presidentti Lincoln päättää järjestää valtiollisen vastaanoton – toisin sanoen suuret juhlat. Kaikkia ei miellytä se, että Valkoisessa talossa juhlitaan samaan aikaan kun kansakunta on sodassa ja nuoria miehiä kuolee tuhansittain. Vastaanotto kuitenkin järjestetään, mutta kesken juhlien Lincolneja kohtaa henkilökohtainen tragedia, kun heidän sairaana ollut Willie-poikansa kuolee.
Joissakin buddhalaisissa suuntauksissa bardo takoittaa kuoleman ja uudelleensyntymän välistä tilaa. George Saundersin romaanissa Willie Lincoln joutuu välitilaan, jota kansoittavat erilaiset henget, jotka eivät pysty hyväksymään kuolemaansa ja luopumaan lopullisesti elämästä. Lapset eivät yleensä jää pitkäksi aikaa välitilaan, mutta Willieä pidättelee bardossa hänen isänsä, joka tulee hautausmaan kryptaan pitelemään vielä kerran kuollutta lastaan sylissään. Tämä harvinainen teko saa myös muut henget liikkeelle: Willien erityislaatua yritetään hyödyntää ja hänen kohtalostaan käydään henkien taistelua.
"Vaikuttavaa, että olet vielä täällä, pastori sanoi pojulle.
Sankarillista suorastaan, minä lisäsin.
Mutta epäviisasta, sanoi pastori."
Saundersin romaani etenee moniäänisenä kollaasina, lyhyin lainauksin ja katkelmin. Elävien maailmasta kerrotaan erilaisin sitaatein (todellisista ja kuvitelluista) muistelmista ja tietokirjoista, kun taas välitilassa puheenvuoroja käyttävät vuorotellen mitä moninaisimmat henget. Satojen kertojaäänien joukosta pääosaan nousee kolme hyväntahtoista välitilan asukkia: lempeä pastori, nuori itsemurhan tehnyt mies sekä keski-ikäinen kirjanpainaja. Tarina muodostuu kuitenkin ennen kaikkea
yksittäisten äänien kokonaisuudesta, siitä kuinka erilaiset tekstit ja puheenvuorot risteilevät, kohtaavat, täydentävät toisiaan ja väittävät toisiaan vastaan.
Mistä Lincoln bardossa sitten kertoo? Ilmeinen vastaus on kuolema. Ihmisen kyvyttömyys hyväksyä kuolemaa, elämän väliaikaisuus, kuoleman lopullisuus. Mutta monia muitakin tasoja ja teemoja on helppo nostaa esiin. Kirja kertoo surusta ja menettämisestä, luopumisen vaikeudesta. Se kertoo Amerikan historiasta ja sodasta. Se kertoo historiankirjoituksesta, muistoista ja faktoista ja valefaktoista. Se kertoo siitä, kuinka me elämme, kuinka takerrumme joihinkin asioihin ja päästämme toiset menemään. Se kertoo valinnoista ja katumuksesta. Ja toki kirjaa voi lukea myös fantasiana siitä, mitä kuoleman jälkeen kenties tapahtuu.
Olin kahden vaiheilla tämän kirjan lukemisen suhteen. Tuntui, että kirja jota takakannessa kuvataan kauhistuttavaksi ja hilpeäksi ja jossa aaveet "narisevat ja surkuttelevat", ei olisi yhtään minun makuuni. Lukiessani huomasin kuitenkin pienen alkukankeuden jälkeen viihtyväni vallan mainiosti. Ihastuin kirjan moniäänisyyteen (ja siihen millä taidolla Kaijamari Sivill on tämän moniäänisyyden suomentanut!) ja moniteemaisuuteen. Veijarimaisuus ei minuun niinkään vedonnut, mutta kirjassa on aivan riittämiin vakavia ja mietiskeleviä puolia tasapainottamaan kokonaisuutta. Kirja oli virkistävä, nokkela ja kutkuttava, kuin mielikuvitusleikki jossa on tumma pohjasävy.
Kirjan ovat lukeneet myös Tuomas, Opus eka, Mila, Janne Typpi, Kirsi, Leena ja Maija.
George Saunders: Lincoln bardossa (Lincoln in the Bardo, 2017)
Suom. Kaijamari Sivill
Kansi: Ilkka Kärkkäinen
Siltala, 2018
Minulla on tämä ollut nyt hyvän aikaa kesken. Lukeminen etenee nopeasti, kun siihen ryhtyy, mutta jokin tässä silti haraa vastaan. Olen rrrrrakastanut aiemmin lukemiani Saundersin suomennoksia, joten tämä on ihan must read -osastoa – kunhan nyt vain sitten saisin sen luettuakin... Toistaiseksi olen viehättynyt moniäänisyydestä ja sirpaleisuudesta.
VastaaPoistaMinulle tämä taas oli ensimmäinen kirja Saundersilta, ja novellitkin alkoivat kieltämättä nyt kiinnostaa. Minulla oli vähän alkukankeutta tämän kanssa, mutta kun pääsin vauhtiin, luin kirjan aika nopeassa tahdissa. Luulen, että tähän kirjaan sopii se, että saa hyvän lukutahdin päälle, eikä joudu pitämään kovin paljon taukoja eikä ajatus katkea.
Poista