Laura Gustafsson: Korpisoturi

Voi kuinka pidänkään Laura Gustafssonin tavasta kirjoittaa ja ajatella! En ole vähään aikaan ahmaissut kirjaa sellaisella vauhdilla kuin Korpisoturin, joka vei mukanaan huumorin, ironian, jännityksen ja saarnaamisen voimin.

Korpisoturi on lukemistani Gustafssonin kirjoista muodoltaan suoraviivaisin ja perinteisin: rönsyilevästi iloittelevaan Huorasatuun ja autofiktiiviseen Pohjaan verrattuna Korpisoturi on tiivis ja melkeinpä jännärimäisen juonivetoinen. Koukkuja, vinoa huumoria ja outoutta kuitenkin riittää tässäkin kirjassa, ja Gustafssonin omintakeinen tyyli on selkeästi tunnistettavissa.

"Nokkonen on tärkeimpiä suomalaisia ruokakasveja. Todellinen rautaisannos. Alkukesällä lehdet ovat pieniä ja suloisia, muuttuvat vanhetessaan repaleisiksi ja toukansyömiksi. Eivät siinä mielessä poikkea häpyhuulista mitenkään."

Kirjan korpisoturi on Ahma, mies joka on päättänyt vetäytä odottamaan väistämätöntä romahdusta linkolalaiseen utopiaansa. Erakkomökki syrjäseuduilta, omavaraisuus, aseistautuminen, selibaatti, irtautuminen yhteiskunnasta – ne kuuluvat Ahman suunnitelmiin. Todellisuudessa Ahma saattaa kuitenkin olla enemmän nettisoturi kuin korpisoturi. Survivalistia on mukava leikkiä, kun ruokaa voi käydä ostamassa kaupasta, juomavedet saa mökkinaapurin kaivosta ja nettiinkin pääsee kirjastosta. Kovin syrjäinenkään Ahman erakkomaja ei taida olla, päätellen siitä, kuinka tiuhaan siellä ramppaa ihmisiä.

Ahmalla on paljon teorioita ja nettikeskusteluista poimittuja mielipiteitä, mutta käytännön edessä hän usein hämmentyy, oli sitten kyse eläinten teurastamisesta, maanviljelystä tai naisista. Miten käy nettininjalle, jos yhteiskunta aivan oikeasti romahtaa? Voiko ihminen todella irtautua yhteisöstä ja muista ihmisistä?

Korpisoturi on päällisin puolin yksinkertainen mutta tarkemmin katsoen pinnan alta löytyy kerroksia, joissa riittää pohdittavaa. Tämä pätee niin kirjaan kuin Ahman hahmoonkin. Ahma on ärsyttävä, naurettava ja liikuttava. Ahma ajattelee elokuvien, tietokonepelien ja nettikeskustelujen kielellä ja yrittää elää omavaraistaloudessa metsän keskellä. Hän esittää kovanaamaa, mutta kiintyy nopeasti muihin ihmisiin (tajuamatta asiaa itse). Ahman voi nähdä traagisena sankarina  tai säälittävänä hahmona, mutta ehkä Ahma on loppujen lopuksi kuitenkin eniten kuin kuka tahansa meistä.

Gustafsson mahduttaa Korpisoturiin paljon asiaa ihmisen ja luonnon suhteesta, yhteisöllisyydestä, yhteiskunnasta, sukupuolista, vieraantuneisuudesta ja ideologioista. Kirjan herättämät ajatukset jäävät lukemisen jälkeen kieppumaan päässä. Korpisoturin lukeminen on mielelle kuin kylmä kylpy ruumiille: se herättää ja panee veren kiertämään nopeammin.

Korpisoturista ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Nanna, Tuomas, Suketus, Kaisa V, Arja ja Zephyr.

Laura Gustafsson: Korpisoturi
Kansi: Jussi Karjalainen
Into, 2016