Millainen on kirjan ja elokuvatulkinnan suhde? Kirjan voi sovittaa elokuvaksi hyvin monin eri tavoin. Elokuva voi olla lähinnä kirjan kuvittamista, vailla suurempaa pyrkimystä elokuvallisuuteen tai itsenäiseen tulkintaan. Elokuva voi olla uskollinen kirjan tarinalle mutta kadottaa sen hengen. Toisaalta elokuva saattaa muuttaa kirjan tarinaa varsin paljonkin ja pysyä silti uskollisena kirjalle. Kirja saattaa olla vain lähtökohta, jolla ei ole juuri mitään yhteistä elokuvatulkinnan kanssa. Ja elokuva voi myös olla – uskokaa tai älkää – parempi kuin kirja.
Juri Nummelin on aikaisemmin kirjoittanut kirjojen elokuvatulkinnoista 50 kirjaa ja 50 elokuvaa -teoksen, jota en ole lukenut. Kirjastosta bongasin kuitenkin tämän suomalaisen vastineen, ja vanha filmifiriikki minussa tarttui kirjaan välittömästi.
Erityisesti aloittelevana elokuvahulluna luin mielelläni tällaisia "listakirjoja", koska niistä sai sekä tietoa että vinkkejä siitä, mitkä kaikki leffat pitäisi elämän aikana nähdä. Listakirjat ovat myös mukavan kevyttä luettavaa, koska niistä voi poimia houluttelevat palaset ja hypätä yli ne, jotka eivät syystä tai toisesta niin kiinnosta.
50 suomalaista kirjaa ja elokuvaa on kattava katsaus suomalaisten kirjaelokuvien historiaan. Kirjan alussa on pikaiset esittelyt suomalaisen kirjallisuuden ja elokuvan historiasta, jonka jälkeen 50 kirjaa ja elokuvaa käsitellään kirjojen julkaisujärjestyksessä, alkaen Kalevalasta ja päättyen Mielensäpahoittajaan. Mukaan mahtuu niin kirjojen kuin elokuvienkin puolelta tunnettuja klassikkoja, kansansuosikkeja, unohdettuja teoksia ja omalaatuisia kummallisuuksia.
Miehet hallitsevat väistämättä taiteilijoiden listaa, onhan elokuva-ala suomessa(kin) ollut hyvin miehinen taiteenala, mutta naiskirjailijoita ja -ohjaajia on kuitenkin nostettu kiitettävästi esiin. Listoilta löytyy hyvin monenlaista genreä saduista dekkareihin ja komedioista romantiikkaan. Yleensäkin Nummelinin valitsemat teokset ovat ilahduttavan erilaisia eivätkä aina niitä kaikkein ilmeisimpiä.
Osassa teksteistä Nummelin keskittyy lähinnä juonen summaamiseen sekä teoksen tekemisen ja vastaanoton kuvaamiseen, mutta mielenkiintoisempia ovat ne esittelyt, joissa päästään kunnolla vertailemaan kirja- ja elokuvaversioita, tai ne joissa Nummelinin omat mielipiteet ja tulkinnat pääsevät selkeimmin esille. Tulkintaa ja arviointia olisin kieltämättä kaivannut kirjaan enemmänkin. Teksteistä voi huomata, että toiset teokset ovat Nummelinille itselleen merkityksellisempiä (hyvässä tai pahassa) kuin toiset, ja niiden kohdalla kirjoituksetkin ovat kiinnostavimmillaan. Kaikkien parasta on tietysti se, kun on itsekin sekä lukenut kirjan että nähnyt elokuvan ja voi lukiessaan lisätä omat mielipiteensä mukaan keskusteluun.
50 suomalaista kirjaa ja elokuvaa oli mukava ja nopeasti lukaistava kirja, ja jos 50 kirjaa ja 50 elokuvaa osuu tielleni, luen varmasti myös sen. Voi jopa olla, etten jää vain odottelemaan, tuleeko kirja vastaan vaan etsin sen ihan itse käsiini.
Juri Nummelin: 50 suomalaista kirjaa ja elokuvaa
Avain, 2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti