"Andrewsista tuntui kuin vuoret olisivat vetäneet heitä luokseen, sitä voimakkaammin mitä lähemmäksi päästiin, ihan kuin ne olisivat olleet jättimäinen magneetti, jonka vaikutus olisi suoraan verrannollinen etäisyyteen. Heidän lähestyessään hän koki imeytyvänsä, sisältyvänsä johonkin, jonka kanssa hänellä ei ollut ennen ollut minkäänlaista suhdetta. Mutta toisin kuin nimettömällä preerialla, tämä tunne lupasi, vaikkakin epämääräisesti, runsautta ja tyydytystä, jolle hän ei tiennyt nimeä."
Tämä on tarina itsepäisistä, pakkomielteen ajamista miehistä.
Nuori Harvardin opiskelija Will Andrews saapuu preerialle, pieneen Butcher's Crossingin kylään pää täynnä ihanteita. Andrews haluaa kokea ja nähdä alkuvoimaisen luonnon ja onnistuukin lyöttäytymään yhteen kolmen biisoninmetsästäjän kanssa. Yksi heistä kertoo valtavasta biisonilaumasta, jota kukaan ei ole onnistunut metsästämään: noita eläimiä miehet lähtisivät etsimään.
Mikä ajaa neljä miestä viikkokausiksi erämaahan, vaikeisiin ja vaarallisiin oloihin? Vastaus tuskin löytyy rahasta, jota miehet toivovat saavansa biisoninnahoista. Yksi etsii erämaasta ihannetta, ehkä jopa elämän tarkoitusta. Toinen haluaa todistaa jotakin, maailmalle tai itselleen. Kolmatta piiskaa eteenpäin kiukkuinen jääräpäisyys. Jotakin he kaikki matkaltaan toivovat saavansa, mutta löytääkö kukaan heistä etsimäänsä? John Williamsin kuvaamana metsästysretki kasvaa vertauskuvaksi elämästä.
Williamsin viime vuonna suomennettu Stoner oli minulle lähestulkoon täydellinen lukukokemus, joten oli selvää että lukisin myös tämän seuraavan käännöksen. Sanottakoon heti, että Butcher's Crossing ei ole samalla tavalla ihana kirja kuin Stoner. Stonerin yliopistomaailma oli minulle lukijana takuuvarma houkutin, kun taas Butcher's Crossing biisoninmetsästyksineen ei kuulostanut lähtökohtaisesti samalla tavalla omalta alueelta. Kirjallisuus, luennot ja yliopiston käytävät ovat vaihtuneet likaisiin vaatteisiin, löyhkääviin sisälmyksiin, tappavaan janoon ja paleltumiin.
Mutta vaikka Butcher's Crossing ei saanut sydäntäni läikähtelemään aivan Stonerin lailla, lumosi Williams tälläkin kertaa minut kerronnallaan. Tarina etenee rauhallisesti, mutta kuin huomaamatta tunnelma kasvaa sivu sivulta, luku luvulta. Miesten matka erämaassa etenee, Williams kiristää jännnitettä yhä tiukemmalle, eikä lukija ole varma, pitäisikö kiirehtiä eteenpäin vai jäädä pidättelemään hengitystä.
Butcher's Crossing on hiljaisella tavalla vimmainen kirja. Se kertoo tarinan, joka on läpikotaisin tuttu, mutta ehkä juuri siksi vangitseva. Se näyttää elämän rumuuden ja julmuuden, mutta lumoaa hengästyttävän kauniilla luontokuvauksillaan. Se on vähäeleisen karski ja henkäyksen herkkä. Kuin Will Andrews erämaassa, lukija tuntee melkein koskettavansa jotakin suurta, jolle ei löydä sanoja.
Butcher's Crossingin ovat lukeneet myös Maija, Airi, Kaisa Reetta, Katja ja bleue.
John Williams: Butcher's Crossing (Butcher's Crossing, 1971)
Suom. Ilkka Rekiaro
Johdanto: Michelle Latiolais
Bazar, 2016
Butcher's Crossing oli minulle miltei yhtä voimallinen teos kuin Stoner. Williamsin vähäeleisyys pysäyttää...
VastaaPoistaKirjoitat kirjasta todella hienosti! <3
Kaisa Reetta, juuri tuo vähäeleisyys jonka alle kätkeytyy kuitenkin niin suuria tunteita, on Williamsissa ihastuttavaa. Aivan loistavia kirjoja molemmat, Stoner ja tämä.
PoistaKiitos! <3
Pidin yllättävän paljon ja luen joskus uudelleen <3! Kiitos linkistä!
VastaaPoistaBleue, minua ehkä hiukan epäilytti tämän kirjan aihe, mutta olisi pitänyt vain luottaa Williamsiin: pidin todella paljon! :)
PoistaTykkäsin tästä enemmän kuin Stonerista, ehkä hiukan yllättäen aiheen huomioiden :) Suosittelen myös Stef Penneyn Erämaan armoa, muistuttaa hiukan tätä joskin siinä selvitellään murhaa metsästyksen ja kaupanteon ohessa - ja mukana on myös toimeliaita naishahmoja.
VastaaPoistaHenna, minä kyllä pidin Stonerista enemmän, mutta ihailin tätä ihan yhtä paljon. Kiitos kirjasuosituksesta, laitan korvan taakse.!
PoistaTuolla on yöpöydällä... Ollut helmikuusta alkaen. Hmm. Rakastan Stoneria, mutta ehkä juuri se on saanut arastelemaan tähän tarttumista. Että voiko olla yhtä hieno. Mutta kyllä minä vielä...
VastaaPoistaSuketus, vähän sama juttu: jännitti tarttua tähän, koska Stoner oli vienyt sydämen. Butcher's Crossing oli erilainen, mutta nautin Williamsin kirjoitustyylistä niin paljon!
PoistaTämä on hieno kuvaus haaveista ja niiden erilaisuudesta sitten todellisuudessa. Väkevä erämaakuvaus. Minullekin Stoner on rakkaampi, mutta hieno on tämäkin.
VastaaPoistaKatja, Williams tosiaankin kuvaa taitavasti haaveiden, ihanteiden ja todellisuuden suhteita. Kuten Stoner, tämäkin kirja oli päällisin puolin hyvin yksinkertainen, mutta pitää sisällään hirveän paljon.
PoistaMinullekin Stoner oli ja on tärkeä. Tämä toinenkin teos on hienoa luettavaa, mutta luin teosta tosi pitkään ja muuta sen välissä. Alkupuoli oli hidas, loppua kohden pääsin tarinan imuun ja aloin nauttia enemmän. "Hiljaisella tavalla vimmainen" -hyvin sanottu!
VastaaPoistaKaisa, kirjan alku on tosiaan hiukan hidas, kun taas lopussa lähestytään jopa jännärimäistä intensiteettiä. Hieno, tunnelmaltaan vahva kirja!
PoistaStoner lumosi minut, pidin siitä monesta syystä. Sen miljöö on tuttu. Butcher's Crossing oli vaikea pala, en pidä länkkäreistä tai metsästämisestä. Kuitenkin Butcher's Crossing on hyvin kirjoitettu eli sen pystyn myöntämään, mutta aihe oli liian kaukaa minulle.
VastaaPoistaUlla, Butcher's Crossingin aihe tuntui minustakin vieraalta, mutta niin vain kirja voitti minut puolellelleen. Ei minusta silti varmaan lännenromaanien suurkuluttajaa tämän myötä tule. :)
Poista