"Kenelläkään meistä ei ollut kokemusta kirjallisista piireistä, joten laadimme itse sääntömme: Kerroimme vuorotellen kirjoista, joita luimme. Aluksi yritimme pysytellä viileinä ja objektiivisina, mutta pian luovutimme ja puhujien tarkoitukseksi muodostui yllyttää kuulijatkin lukemaan puheena oleva kirja. Kun kaksi jäsentä oli lukenut saman teoksen, he saattoivat kiistellä, mikä ilahdutti meitä suuresti."
Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville sai alkunsa toisen maailmansodan aikana Guernseyn saarella. Koko piiri oli aluksi vain peitetarina porsaspaisti-illalliselle, joka piti salata saksalaismiehittäjiltä. Aluksi pakon edessä kokoontunut seura alkaa kuitenkin pian aivan rehellisesti kiinnostua kirjallisesta keskustelusta. Nekin seuran jäsenet, jotka eivät aikaisemmin ole lukeneet mitään, saattavat löytää itsensä lukemasta vaikkapa Catullusta tai Anne Brontëa.
Sodan jälkeen lontoolainen kirjailija Juliet Ashton saa kirjeen Guernseyn saarelta. Dawsey Adams kertoo omistavansa kirjan, joka on aikaisemmin kuulunut Julietille – samalla mies tulee kertoneeksi saarelaisten kirjallisesta piiristä. Juliet kiinnostuu välittömästi lukupiiristä, jolla on kutkuttava nimi, ja niin alkaa kirjeenvaihto Julietin ja kirjallisen piirin jäsenien välillä. Ei kulu kauaakaan, kun Julietin on pakko matkustaa tutustumaan niin Guernseyn saareen kuin sen asukkaisiinkin.
Kirjeromaani ei ole lajityypeistä helpoin. Kirjailijan täytyisi pystyä kuljettamaan tarinaa pelkkien kirjeiden voimalla ja luomaan jokaiselle fiktiiviselle kirjeen kirjoittajalle oma persoonallinen tyyli. Shafferin ja Barrowsin kirjassa tarina kulkee sutjakkaasti. Pituudeltaan ja tyyliltään vaihtelevat kirjeet rytmittävät tekstiä, ja tunnelma vaihtelee leikillisen humoristisesta tunnelmoivaan ja surumieliseen.
Aivan yhtä hyvin kirjailijat eivät onnistu henkilöhahmojensa yksilöllisten äänien luomisessa. Tyyliltään kirjeet muistuttavat kovasti toisiaan riippumatta kirjoittajan iästä, sukupuolesta tai yhteiskunnallisesta asemasta. En tiedä, ovatko tyylierot olleet suurempia alkuperäisessä tekstissä, mutta ainakaan suomennoksessa kirjeet eivät juuri erotu toisistaan.
Kirjallinen piiri on herttainen pieni kirja – ehkä jopa hiukan liian herttainen omaan makuuni. En myöskään voinut olla vertaamatta kirjaa muutama kuukausi sitten lukemaani Rakkaaseen vanhaan kirjaan, jota Kirjallinen piiri varsinkin alkuasetelmiltaan jonkin verran muistuttaa. Näiden kirjojen kohdalla on todettava, että fakta on fiktiota vangitsevampaa ja hurmaavampaa. Rakas vanha kirja kertoo kirjeiden voimasta, ystävyydestä ja kirjojen rakastamisesta niin hienosti, ettei ole ihme jos Kirjallinen piiri tuntuu sen jälkeen hiukan laimealta.
Perunankuoripaistosta ovat nauttineet myös ainakin Norkku, Kaisa, Sara, Maria ja penjami.
Mary Ann Shaffer, Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society, 2008 )
Suom. Jaana Kapari-Jatta
Otava, 2010
KPPY oli minulle todellinen hyvän mielen kirja. Tuo Rakas vanha kirja pitääkin laittaa korvan taakse. :)
VastaaPoistaPihi nainen, Rakas vanha kirja jos joku on hyvän mielen kirja! Kannattaa ehdottomasti lukea!
PoistaTämä on lojunut minulla kirjahyllyssä lukemattomana jo vuosia. Pitäisi kyllä lukea, sillä tämä vaikuttaa kirjalta minun makuuni. :)
VastaaPoistaAletheia, eikö ole hassua, kuinka jotkut kirjat saavat lojua kauankin hyllyssä odottamassa vuoroaan. :) Ehkä tämä kuitenkin pian päätyy hyllystäsi luettavaksi.
Poista