Kirjabloggaajat palkitsivat eilen Blogistanian vuoden 2015 parhaat kirjat. Varsinainen äänestyshän oli jo alkuvuodesta, eli voittajat ovat olleet selvillä jo muutaman kuukauden ajan, mutta kukitustilaisuus järjestyi nyt varsin sopivasti Kirjan ja ruusun päiväksi. Akateeminen kirjakauppa tarjosi tilat ja hoiti järjestelyt yhdessä bloggaajien kanssa – haastatteluista ja kustannuksista vastasivat bloggaajat.
Kirsi Ranin Kirsin Book Clubista avasi tilaisuuden kertomalla ensin yleisesti kirjablogeista ja Blogistania -äänestyksestä. Teoksen Jussi Tiihonen ja Bazarin Maria Saari kertoivat kustantamoiden toivovan bloggaajilta rehellisiä arvioita: haukkuakin saa (ja pitää!). Bloggaajien ostamiseen "viinillä ja suklaalla" ei taida uskoa kukaan.
Blogistanian Kuopuksen voittanut Siiri Enoranta puolestaan vitsaili kirjailijoiden tavasta "googlettaa itseään narsistisesti" ja kertoi lukevansa kirjablogeja – eikä ainoastaan omien kirjojensa arvioiden vuoksi. Enorannan Surunhauras, lasinterävä syntyi halusta tutkia suurta surua. Kirja on luokiteltu fantasiaksi, mutta Enoranta ei sano kirjoittavansa tietoisesti nimenomaan fantasia-genreä, vaikka fantasia onkin "ihanaa".
Jussi Tiihonen edusti lomailevaa Laura Lindstedtiä, jonka Oneiron voitti Blogistanian Finlandian ylivoimaisesti. Kirsi ja Jussi keskustelivat mm. siitä, kuinka Oneiron haastaa ja palkitsee lukijansa, ja siitä millainen Oneiron olisi, jos päähenkilöinä olisikin seitsemän miestä.
John Williamsin vuonna 1965 ilmestynyt Stoner voitti Blogistanian Globalian. Kirja käännettiin suomeksi vasta viime vuonna, sen jälkeen kun Stoner ja Williams olivat kokeneet uuden tulemisen Yhdysvalloissa. Kirsin Book Clubin Airi Vilhunen haastatteli Bazarin Maria Saarta, joka kertoi Stonerin todella löytäneen lukijansa: Stoner ilmestyi suomeksi vuosi sitten ja Saaren mukaan se nousee edelleen muodossa tai toisessa esille lähes päivittäin. Myös myyntiluvut ovat olleet hyviä.
Blogistanian Tiedon Naparetkellään voittanut Bea Uusma kertoi, ettei ole lukenut lainkaan arvioita kirjastaan, koska Naparetki on hänelle niin läheinen, kuin kolmas lapsi. Aina joku kesken -blogin Tanja Brummer kuitenkin rohkeni tarjota Uusmalle joitakin käännöksiä Naparetkestä kirjoitetuista blogiarvioista. Uusma alkoikin silmäillä käännöksiä ja huudahti pian selvästi ilahtuneena: "They get it!"
Tanja kysyi Uusmalta, saiko hän kirjan kirjoittamisen myötä rauhan Andréen naparetkestä, johon Bea joutui vastaamaan kieltävästi, vaikka oli luullut niin käyvän. Naparetki kulkee siis edelleen Uusman matkassa, ja voi olla että saamme vielä joskus lukea aiheesta lisää.
Haastatteluiden jälkeen ojensimme voittajille vielä kunniakirjat ja kukkakimput.
Henkilökohtaisella tasolla voin tunnustaa, että olin lähes fanityttömäisen häikäistynyt Bea Uusman näkemisestä. Naparetki on vangitseva kirja, ja varsin vangitseva oli myös Uusman persoonallisuus. Pyysin tilaisuuden jälkeen omistuskirjoituksen omaan Naparetkeeni. Uusma selaili kirjaa, ja sanoi kuinka hassua on nähdä läpikotaisin tuttu kirja vieraalla kielellä ja kysyi, onko käännös mielestämme onnistunut. (Kyllä on!)
Iso kiitos vielä kaikille Blogistanian äänestykseen ja kukitustilaisuuden järjestelyyn tavalla tai toisella osallistuneille!
Nyt iski pieni haikeus! Olin nimittäin eilen siinä hilkulla, että lähdenkö keskustaan seuraamaan Blogistanian palkintojenjakoa. Laiskuus voitti ja suuntasin Kirjan ja ruusun päivän ostoksille hieman lähemmäs. Kuvauksesi Akateemisesta on niin ihana (!), että ensi vuonna koetan kyllä suunnata keskustaan saakka.
VastaaPoista<3
Katja, tilaisuus oli kyllä ihana ja lämminhenkinen. :) Haastattelijamme hoitivat osuutensa loistavasti, ja haastateltavat olivat sympaattisia. Ja Bea Uusman näkeminen oli tosiaan minulle sykähdyttävä hetki: niin valovoimainen ja kiehtova nainen!
PoistaToivottavasti tilaisuus järjestyy ensi vuonnakin. On tämä sen verran hieno perinne!
<3
Olisipa ollut kivaa olla paikalla, mutta onneksi tunnelmia välittyy tätäkin kautta. Minä onneton en ehtinyt mihinkään kirjakauppaan eilen. Uusman teos kiinnostaa paljon, pitäisikin se hankkia.
VastaaPoistaJonna, mukavaa välittää pala tunnelmaa näin blogin kautta. :) Uusman kirja on loistelias, se kannattaa ehdottomasti hankkia - ja lukea!
PoistaVoi Liisa, ymmärrän sua niin, koska Naparetki oli mulle kuin huumetta. Kun otin Bean vastaan Akan ovella, sanoin että rakastan hänen kirjaansa, ja että rakastan myös häntä! 😄 Sellaisia sammakoita multa toisinaan tulee, mutta hän on nokkela ruotsalainen, joka osasi nauraa mun spontaanille heitolle! Kiitos ihanasta postauksesta; tästä saan Kirsin raportin ohella käsityksen, mitä tunnin aikana tapahtui, koska puolet meni ohi jotenkin horroksessa. Bean vika ehkä. 😊 Jännitin hänen tapaamistaan, ja sitä että hän ei ymmärrä mitä me puhumme suomeksi, olisin niin tahtonut kääntää hänelle kaiken, mistä puhuttiin. Kiitos kauniista kukkakimpuista,
VastaaPoistaTani, ihan ymmärrettävä reaktio Bean kohdalla, ainakin minusta. :D Voin tunnustaa, että olin niin häikäistynyt Beasta, että muistikuvat tapahtumasta olivat minullakin muilta osin vähän hämärät...Joillakin ihmisellä vain on karismaa!
Poista(Hups, lähti liian aikaisin!) Kiitos siis kukkasista, olisi kiva tavata joskus kunnolla, kun nyt meni niin hulinaksi. 😊
VastaaPoistaEmmeköhän ehdi vielä tavata, hiukan rauhallisemmissa merkeissä. :)
PoistaKiitos raportista, harmitti kun en päässyt näkemään Beaa livenä, mutta hyvät kuvaukset tapahtumasta lievittävät tuskaa. Ja loputtoman kiinnostavaa kuulla kustantajien ja kirjailijoiden mietteitä blogeista!
VastaaPoistaArja, harmi tosiaan ettet päässyt paikalle. Mutta ehkä pääset näkemään Bean vielä jossain toisessa yhteydessä.
PoistaHieno postaus päivästä, kiitos :)
VastaaPoistaKiitos Mai!
Poista