Kate Atkinson: Museon kulisseissa

"Patricia yrittää urheasti siivota arinaa ja sytyttää uutta tulta. Mutta kun hän sytyttää takan tulitikulla, se sammuu heti kun kaikki sytykkeet ovat palaneet. Hän raahaa Nellin makuuhuoneesta sähkötakan, ja me kyyhötämme ainoan lämmittimemme ympärillä ja haistelemme siitä lähtevää palavien hiusten epämiellyttävän kitkerää lemua. Me sytytämme enkelikellon kynttilät, jotta meillä olisi edes jonkinlainen liekki juhlan valona."

Ruby Lennox syntyy 1950-luvun alussa perheeseen, jonka kaikki jäsenet tuntuvat olevan jossain määrin tyytymättömiä ja haaveilevan toisenlaisesta elämästä. Tämä tyytymättömyys tuntuu kulkevan suvussa, sillä jo Rubyn isoäidin äiti tunsi elävänsä väärää elämää. Perheen tarina on täynnä hukattuja mahdollisuuksia, vääriä valintoja ja kohtalokkaita virheitä - lisäksi erityisesti suvun enkelikiharaisilla jäsenillä on valitettava taipumus kuolla ennenaikaisesti. Ruby itse vaikuttaa optimistiselta nuorelta neidiltä, mutta onko hänetkin loppujen lopuksi tuomittu toistamaan sukunsa virheet?

Museon kulisseissa etenee kahdessa aikatasossa. Jokainen luku kertoo ensin kronologisesti edeten Rubyn elämästä, kun taas lukujen alaviitteet valottavat suvun tarinaa, milloin 1800-luvulta, milloin ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Tarina rönsyilee moneen suuntaan, ja henkilöhahmojen seuraamiseen kaipaisi välillä jonkinlaista sukupuuta. Vähitellen irrallisista palasista alkaa kuitenkin hahmottua kokonainen tarina.

Kate Atkinsonin esikoisromaanissa on varsin paljon samoja elementtejä kuin  hänen tuoreimmassa kirjassaan Elämä elämältä. Molemmissa kirjoissa seurataan yhden perheen elämää lähihistorian Englannissa. Maailmansodilla on kirjoissa merkittävä rooli. Kuolema on alati läsnä, ja elämän pienet sattumukset sekä valinnat liikuttavat ihmisiä. Ihmisten tarinoista ja kohtaloista muodostuu kudelma, jonka irrallisia langanpäitä lukija saa solmia yhteen. Ja tietysti molemmat kirjat ovat läpikotaisin brittiläisiä.

Elämä elämältä -romaanissa ihastutti kirjan taidolla toteutettu idea yhä uudelleen alkavasta elämästä. Museon kulisseissa -kirjassa ei tällaista koukkua ole, eikä kirja muutenkaan ole yhtä hiottu tai ihastuttava kuin Elämä elämältä. Silti nautin tämän esikoisteoksen lukemisesta melkein yhtä paljon kuin nautin Elämä elämältä -kirjan parissa. Vaikka Museon kulisseissa tuntui alussa hajanaiselta ja sortui välillä turhaan jaaritteluun, siinä oli myös viehättävää kuplintaa, kertomisen riemua ja rakastettavaa rosoa. Pidin myös siitä, että brittiläinen nostalga näyttäytyi tässä kirjassa asteen nuhjuisempana kuin Elämä elämältä -kirjan ajoittain hiukan liian siloitelluissa lavasteissa.

Joulun päiviin Museon kulisseissa tarjosi juuri sopivan paketin viihdettä, nostalgiaa, värikkäitä henkilöhahmoja ja dramatiikkaa. En jaksaisi aina lukea tämän kaltaisia viihdyttäviä lukuromaaneja, mutta suklaarasioiden, hyasinttien ja kynttilöiden aikaan ne sopivat kuin nakutettu.

Muissa blogeissa sanottua: Katja uupui vuoristoratamaisen romaanin äärellä; Marjan mielestä kirjaa oli työlästä lukea.

Kate Atkinson: Museon kulisseissa (Behind the Scenes at the Museum, 1995)
Suom. Leena Tamminen
Kansi / kannen kuva: Kirsikka Mänty / Sarah Perkins
Wsoy, 1997