Ongelmallinen tapaus tämä Suomen Grantan kolmas numero. Kokoelma esittelee 20 nuorta suomalaista kirjailijaa, jotka siis kokoelman alaotsikon mukaan edustavat sukupolvensa parhaimmistoa. Ongelmallista ei ole nuoruuden määrittely (korkeintaan 40-vuotta) eikä parhaimmiston valitseminen – parhaushan on joka tapauksessa suhteellista ja tämän kokoelman valinnat ovat varmasti aivan päteviä.
Granta 3 on kuitenkin hyvin hajanainen ja laimea kokonaisuus. Ja tämä johtuu pääasiassa siitä, että yli puolet kirjan teksteistä on otteita kirjailijoiden tulevista romaaneista. Sinänsä voisi ajatella, että olisi mukavaa päästä kurkistamaan lempikirjailijoiden tuleviin tuotoksiin etukäteen. Tai tutustua ennalta tuntemattomien kirjailijoiden teksteihin pienten näytepalojen kautta. Käytännössä tämä ei kuitenkaan oikein toimi. Romaaniotteet jäävät irrallisiksi, koska harva näistä teksteistä toimii itsenäisenä kokonaisuutena.
Poikkeuksiakin joukossa on. Leena Parkkisen Huomispäivän aave on melkein kuin novelli ja herätti samalla kiinnostusta saada lukea koko tarina. Kaj Korkea-ahon romaaninäyte toimii varmasti jännityksen ystäville varsin hyvänä houkuttimena, sen verran kutkuttava asetelma tekstinpätkässä esitellään. Myös Miina Supisen teskti toimii vaikka ei tyyliltään minuun niin vedonnut.
Romaaninäytteiden lisäksi kokoelmassa on mukana seitsemän novellia sekä yksi kuunnelmakäsikirjoitus. Sofi Oksasen kuunnelma tuntui virkistävältä ihan senkin vuoksi, että se poikkesi tekstityypinä muista kokoelman jutuista. Ylipäänsä Grantan novellit jättivät tällä kertaa kovin laimean jälkimaun. Ihan kelpo juttuja, mutta ei mitään kovin säväyttävää. Marjo Niemen ja Jaakko Yli-Juonikkaan novellit nousivat hienovireisessä ahdistavuudessaan ehkä suosikeiksini. Sekä Niemen että Yli-Juonikkaan teksteissä oli sellaista avoimuutta ja haastetta, jota novelleilta usein kaipaan.
Seuraavaan Grantaan toivon vähemmän romaaninäytteitä ja mehevää teemaa.
Jennille jäi Grantasta sekava fiilis. Zephyr pohtii, keitä kokoelmassa olisi pitänyt olla.
Granta 3. Parhaat nuoret suomalaiset kertojat.
Toim. Aleksi Pöyry
Kansi ja kuvitus: Elina Warsta
Otava, 2014
Minustakin tätä Grantaa kuvaa parhaiten sana laimeus. Ei tässä edes ole kaikkien Frankfurtissa käyneiden ja siellä menestyneiden "nuorten kertojien" tekstejä - jos tässä sitä ennakoitiin. En sitten tiedä, miten kirja on koottu, onko pyydetty tekstejä vai onko pitänyt itse tarjota.
VastaaPoistaJa parhaus? Se tulee esiin myöhemmin.
Ja nuoruus? Osa on kyllä sekä iältään että kirjailijana vanhoja.
Marjatta, minustakin tässä olisi voinut ehkä olla mukana nimenomaan kirjailijaiältään nuorempia tekijöitä. Nyt aika moni valituista oli varsin tunnettuja ja tunnustettuja. Tosin, jos kokoelman tarkoitus oli nimenomaan toimia esittelynä ulkomaisille markkinoille, oli ehkä luontevaa valita noita Suomessa jo menestyneitä tekijöitä mukaan.
PoistaTämä tosiaan oli aika sekava kokonaisuus. Minua häiritsi ihan hirveästi se, että kirja oli täynnä eri kirjailijoiden otteita tulevista kirjoista, ikään kuin kyse olisi ollut jonkinlaisesta katalogista.
VastaaPoistaTuntuu vähän siltä, että Granta hakee itseään vielä. Toivottavasti seuraava numero olisi parempi.
Jenni, tulevien kirjojen runsas esittely häiritsi minuakin. Se ei oikein anna lukijalle mitään, koska tekstit jäävät väkisinkin irrallisiksi. Tekstejä ei myöskään yhdistä mikään muu kuin kirjailijoiden "nuoruus", joka sekin on aika laajasti ymmärretty. Seuraavssa Grantassa toivottavasti on hyvä teema ja yllättävämpiä kirjailijavalintoja.
PoistaToivotan sinulle hyvää ja rauhallista joulunaikaa! <3
VastaaPoistaKiitos Kaisa Reetta! Ihania joulupäiviä sinullekin. <3
Poista