"Medvedenko: Miksi te käytte aina mustissa?
Maša: Tämä on surupuku. Suren omaa elämääni. Olen onneton."
Levottomat. Kun mikään ei tunnu miltään.
Anton Tšehovin Lokki kuvaa pientä seurapiiriä Venäjän uneliaalla maaseudulla. Maatilalla aikaansa tappavat kirjailijat, näyttelijät sekä näiden ympärillä pyörivät sukulaiset ja tuttavat. Keskiössä on kaksi kirjailijaa ja kaksi näyttelijää. Trigorin on ihailtu ja menestynyt kirjailija, Treplev aloitteleva näytelmäkirjailija joka haluaisi uudistaa teatteria. Treplevin äiti Irina on menestynyt mutta vanheneva ja siis loistoaan jo menettävä näyttelijä, kun taas rikkaan tilanomistajan tytär Nina vasta haaveilee näyttelijän urasta, menestyksestä – ja Trigorinista.
Näytelmän kaikki henkilöhahmot ovat melkeinpä surkuhupaisasti rakastuneet vääriin ihmisiin. Kukaan ei saa vastakaikua tunteilleen, ja näytelmän ihmissuhteet muodostavat sokkeloisen ristikuvaston. Jotkut henkilöhahmot päätyvät järkiavioliittoon todetessaan romanttiset haaveensa turhiksi – toiset tuhoavat itsensä pitäessään itsepäisesti kiinni unelmistaan.
Rakkauden lisäksi haaveillaan taiteellisesta menestyksestä ja kuuluisuudesta, jotka voisivat olla konkreettisia todistuksia elämän merkityksellisyydestä, siitä että on saanut aikaan jotakin todellista. Mutta menestys ja ihailukin voivat osoittautua pettymyksiksi, kun nekään eivät tunnu miltään. Tai sitten käy kuten Irinalle: ihailusta muodostuu elämän ainoa sisältö, jota ilman todellisuus uhkaa hajota.
En ole koskaan nähnyt Tšehovin Lokkia lavalla, mutta ainakin luettuna näytelmä tuntui hyvin ajattomalta ja puhuttelevalta. Henkilöhahmot kaikkine ongelmineen ja huolineen voisivat aivan hyvin elää meidän joukossamme tänäänkin. Ihmisen yksinäisyys ja merkityksen etsiminen elämän rajallisuuden edessä ovat teemoina ikuisia, ja kovin ajankohtaiselta tuntuu myös kuuluisuuden ja menestyksen ihannointi.
Näytelmän tunnelma on melankolinen ja loppua kohti yhä alistuneempi. Unelmat ovat pettäneet. Lokin ihmiskohtalot ovat tavanomaisuudessaan traagisia ja henkilöhahmojen tyhjänpäiväisten keskustelujen taustalla voi aistia suurta ahdistusta. Surumielisyydestä huolimatta näytelmästä löytyy lempeyttä ja huumoriakin. Murhenäytelmä, mutta hyvin inhimillinen sellainen.
Lokin ovat lukeneet myös Jokke, π, Satu, Suketus, Taru ja Elma Ilona.
Anton Tšehov: Lokki (Tšaika, 1896)
Suom. Jalo Kalima
Esipuhe: Kirsikka Moring
Kansi/kannen kuva: Liisa Holm/Ilja Repin
WSOY, 1998
Olen Tshehovin näytelmien lumoissa. Lukenut niitä kirjasta ja nähnyt näyttämöllä. Kaikkein eniten - ihme kyllä - nautin niistä lukemalla. Näyttämöllä sanat vilahtelevat ohi, mutta lukiessa voi lukea hitaasti, kuvitellen. Kolme sisarta ja Lokki ovat tulleet tutuimmaksi minulle. Nyt viimeksi olen lukenut Vanja-enon odotellessani että pääsen Kansallisteatteriin sitä katsomaan. Se on ollut täyteen buukattu koko ajan. Vasta joulun jälkeen pääsen sen näkemään, toivottavasti. Pidän siitäkin kovasti, nautin se kielestä ja siinä on jotain niin tuttua ja yhtymäkohtia omaan elämään, vaikka se tuntuu kummalliselta. Mutta ihminen on ihminen, teki mitä tahansa. Tshehov on mielikirjailijani, yksi monien joukossa. Hän on taitava sisäisten näkymien kuvaajana. Tapahtumat eivät ole niin tärkeitä. Ihmiset tulevat ja menevät, elävät omaa elämäänsä. Yksinäisinä yhdessä. Näinhän se menee. Hyvin olet kuvannut Lokkia.
VastaaPoistaLiisu, minä en ole aikaisemmin lukenut Tsehovin näytelmiä, novelleja vain. Ainakin tämä Lokki toimi erittäin hyvin luettuna - vaikka toki henkilöhahmot menivät välillä sekaisin, kuten venäläisissä klassikoissa usein.
PoistaVanja-enosta olen nähnyt kaksi eri sovitusta, Teatteri Takomon ja Ryhmäteatterin. Olisi hauska nähdä siihen jatkoksi myös Kansallisteatterin tulkinta.
Rakastuin Tsehovin novelleihin nuorena, mutta kaikki hänen näytelmänsä ovat minulta lukematta. Nautin tekstistäsi niin paljon, että sain kipinän, kiitos! <3
VastaaPoistaKaisa Reetta, kiitos itsellesi. :) Minäkin luin nuorena paljon Tsehovin novelleja ja pidin niistä hurjasti. Nyt en ollut lukenut Tsehovia moneen vuoteen, mutta jälleennäkeminen oli erittäin onnistunut.
PoistaKävin juuri Espoon kaupunginteatterissa katsomassa Rednose Clubin harvinaisen sovituksen Lokista! Suosittelen!
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Täytyy tutustua.
Poista