Lukumaraton!

Lukumaraton starttaa aivan hetken kuluttua. Maratoonari on innoissaan mutta hiukan puolikuntoinen: olen pienessä nuhassa ja vaikka en ole varsinaisesti kipeä, olen kuitenkin vähän väsynyt. Aionkin siis maratoonata aika rennosti, eli mitään ennätyksiä ei nyt missään nimessä tavoitella.

Lukupinosta löytyvät seuraavat kirjat:

Kjell Askildsen: Saari
James Herriot: Elämäni kissat
Helmi Kekkonen: Kotiin
Pauli Kohelo: Kassan kautta
Doris Lessing: Viiden lapsi
Edita Morris: Hiroshiman kukat
Asko Sahlberg: Yhdyntä
Petri Tamminen: Muistelmat
Anne Tyler: Jää hyvästi
Anne Wiazemsky: Hymni rakkaudelle
Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias

Lisäksi mukana on Carol Shieldsin novellikokoelma Tavallisia ihmeitä, jota olen jo vähän lukenutkin: siitä voi napsia halutessaan novelleja muiden kirjojen väliin. 

Aion aloittaa lukemisen Askildsenin Saarella. Viereen kuppi teetä ja keksejä. Nyt mennään.

Klo 18.40

Ensimmäinen kirja luettu. Askildsenin Saari oli kuin suljetun tilan näytelmä neljälle henkilölle. Tapahtumat sijoittuvat majakkasaarelle, jolla asuu makanvartija vaimonsa ja 20-vuotiaan tyttärensä kanssa. Perheenjäsenten välit ovat ilmeisen jännittyneet, ja niitä sekoittaa entisestään saarelle saapuva kirjailija Albert Krafft, joka tuntee vetoa perheen molempia naisia kohtaan.

Kirjan tarina on hyvin yksinkertainen, mutta Askildsenin kirjoitustyyli luo tarinaan voimakkaan, kireän ja ahdistavan tunnelman. Teksti on välillä melkein tajunnanvirtamaista ja vaatii hiukan keskttymistä. Nimenomaan kirjan tunnelma ja tyyli olivatkin Saaren parasta antia – tarina ja henkilöhahmot eivät niinkään jaksaneet kiinnostaa. Mielenkiintoinen lukukokemus kuitenkin, ja ihan hyvä alku maratonille.

Nyt seuraavaa kirjaa valitsemaan.

Klo 20.50

Valitsin seuraavaksi kirjaksi Helmi Kekkosen Kotiin-novellikokoelman.

Kekkosen viipyileviä, melankolisia novelleja luki väistämättä hitaasti ja mietiskellen. Novellien aiheina ovat menetys ja kaipaus, kohtaamiset ja erot. Novellien henkilöhahmojen tarinat myös risteytyvät välillä toistensa kanssa: tämäkin kannusti pohdiskelevaan lukemiseen, ja aina välillä piti palata kirjassa takaisinpäin, koska henkilöt ja heidän kohtalonsa näyttäytyivät tarinoiden edetessä uudessa valossa.

Pidin näistä novelleista paljon. Kekkosen kieli on kaunista ja selkeää, ja tarinoissa on koskettavuutta ja kipeyttä. Yhdeksän tarinan joukossa oli pari sellaista, jotka jäivät vähän vaisuiksi, mutta kokonaisuus oli hieno.

Seuraavaksi tekisi ehkä mieli tarttua Anne Tyleriin. Taidan tehdä pari voileipää, keittää lisää teetä ja mietiskellä samalla kirjavalintaa.

Klo 22.10

Päätinkin lukea seuraavaksi Petri Tammisen Muistelmat. Tammisen muistelmat koostuvat pienistä irrallisista sattumuksista, tarinoista ja muistinpalasista, lapsuudesta aikuisuuteen. Mukana on niin tragediaa kuin komediaakin, ja myös arkisia tai absurdeja sattumuksia. Ihmisen elämä koostuu käänteentekevistä, suurista asioista ja pienistä arjen hetkistä, mutta aina ei voi tietää, mitkä tapahtumat jättävät muistijälkiä.

Tammisen kirja oli surumielisellä tavalla hauska, ja sopi oikein hyvin maratonin välipalaksi.

Nyt taitaa olla Tylerin vuoro.

Klo 23.45

Ennen Tyleria luin yhden Shieldsin novellin. Purppuranpunaisia kukkia kertoo naisesta, joka suosittelee läheisilleen Purppuranpunaisia kukkia -nimistä runokokoelmaa. Novellissa on outo, hiukan unenomainen tunnelma jossa on mukana ripaus ilkikurisuutta.

Olen Tavallisissa ihmeissä vielä ihan alussa, ja olen iloinen että minulla on vielä monta, monta novellia lukematta. Koska Shields on ihana, ihmeellinen kirjailija, jonka lukeminen on nautintoa.

Anne Tylerin lukeminen on myös nautinnollista. Olen lukenut Jää hyvästi -kirjasta 70 sivua, ja kirja on tempaissut heti mukaansa. Jatkan Tylerin parissa vielä ainakin hetken aikaa, mutta päivityksiä maratonista on varmaan luvassa seuraavan kerran aamulla.

Kiitos kommenteista ja kannustuksista!

Klo 10.40

Sain nukuttua kunnon yöunet ja heräsin yhdeksän maissa. Olo on edelleen nuhainen mutta jo parempi kuin eilen.

Olen ehtinyt tässä aamupalaa syödessäni lukea Tylerin kirjan loppuun. Jää hyvästi kertoo nelikymppisestä Aaronista, jonka vaimo kuolee onnettomuudessa. Aaronin täytyy jatkaa elämistä, vaikka Dorothy on jättänyt jälkeensä aukon, joka tuntuu siltä kuin Aaron itsekin olisi pyyhkäisty pois. Aaron muistelee rakastumista, yhteistä elämää, sanomatta jääneitä asioita, typeriä riitoja ja väärinkäsityksiä. Ja sitten Dorothy itse kävelee eräänä päivänä häntä vastaan kaupungilla.

Tyler käsittelee surua ja menetystä arkisesti ja lämpimästi, huumoriakin ripautellen. Silti Aaronin suru tuntuu aidolta ja koskettavalta. Tyler onnistuu varsin hyvin yhdistämään vakavan aiheen ja kepeän kerronnan. Henkilöhahmot ovat mukavan rosoisia, ja erityisesti Aaroniin oli helppo kiintyä kaikessa sosiaalisessa kömpelyydessään. Pidin kirjasta melkoisen paljon ja se jätti jälkeensä hyvin lämpimän tunnelman. Muistin taas, miksi Tyleria on niin ihana lukea.

Klo 13.00

Valitsin seuraavaksi kirjaksi Asko Sahlbergin Yhdynnän. Olen aikaisemmin lukenut Sahlbegiltä Tammilehdon, johon en erityisemmin ihastunut. Se oli minusta kielellisesti vaikuttava, mutta paperinpakuinen ja jotenkin asetelmallinen. Huono kirja se ei mssään tapauksessa ollut, ja Sahlberg ansaitsi mielestäni toisenkin mahdollisuuden.

Hyvä että annoin Sahlbergille vielä mahdollisuuden. Pidin Yhdynnästä huomattavan paljon enemmän kuin Tammilehdosta. Pienoisromaanina se on ilmavampi ja hengittäväpi kuin raskas Tammilehto, ja henkilöhahmot tulivat lähemmäksi.

Kirjassa eletään vuotta 1944. Valma ja Axel kohtaavat toisensa kahvilassa, ja siirtyvät yöksi miehen asuntoon. Sota, yksinäisyys ja kummankin henkilökohtainen menneisyys vie heidät etsimään läheisyyttä toisistaan, kun pommikoneet runtelevat kaupunkia.

Sahlbergin kieli on tässä kirjassa kaunista ja tarkkaa. Muistan, että Tammilehden teksi tuntui taidokkuudestaan huolimatta raskaslukuiselta, mutta Yhdynnässä en mitään raskasta tai keinotekoisen tuntuista huomannut. Oikein hyvä kirja, joka sai minut suhtautumaan Sahlbergiin kirjailijana aikaisempaa paljon myönteisemmin. 

Vihdoin saapunut kesä houkutteli minut lukemaan parvekkeelle. Ulkona on lämmin mutta ei liian kuuma, ja kauan kaivattu aurinko tuntui suorastaan silittävän ihoa. Nuhakin parani monta astetta!

Nyt taidan lukea ainakin pari novellia Shieldsiltä.

Klo 15.45

Luin kolme novellia Shieldsiltä, ja sen jälkeen valitsin seuraavaksi kirjaksi Edita Morrisin Hiroshiman kukat. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 50-luvun lopulle. Atomipommin pudottamisesta on 14 vuotta, kaupunki on suurimmaksi osaksi jälleenrakennettu, mutta ihmisten elämään pommi vaikuttaa edelleen lukemattomin tavoin. Osa ihmisistä kantaa ruumissaan näkyviä merkkejä, toisten vammat ovat sisäisiä. Säteilyn uhriksi joutuneita hyljeksitään ja pelätään, mutta toisaalta heitä sitoo yhteen syvä yhteenkuuluvuuden tunne.

Morrisin kirja on hyvin kaunis ja runollinen, mutta yksinkertaisella tavalla. Kirja ei mässäile aiheellaan vaan siinä on eräänlaista arvokasta surumielisyyttä. Morris tuntuu tavoittavan varsin hyvin japanilaisen hengen, vaikka kirja selvästi länsimainen onkin. Viehättävä ja tärkeä kirja.

Lukuaikaa on vielä reilu tunti. Luulen että vietän sen Pauli Kohelon seurassa. Aurinkoinen parveke kutsuu minua taas luokseen.

Klo 17.30

Pauli Kohelon Kassan kautta oli niin nopeasti lukaistu, että ehdin sen jälkeen lukea vielä kaksi novellia Shieldsiltä. Olikin mukavaa lopettaa maraton Shieldsin parissa, sillä hänen kerrontansa kerta kaikkiaan hellii mieltä. Kohelon parodiasta sen sijaan en hirveästi saanut irti.  Huumori kirjallisuudessa ei kovin usein ole minua varten, enkä ehkä myöskään tunne tarpeeksi hyvin lajityyppiä, jolle tässä irvaillaan. Oli kirjassa kuitenkin useampi ihan hauska heitto. Ääneen en nauranut, en edes hymähdellyt, mutta muutaman kerran jäin makustelemaan osuvia irvailuja.

Maratonmatka on siis nyt takana. Mukavaa oli taas kerran, ja lukukestävyyteni taisi jopa parantua loppua kohti, samalla kun nuha alkoi helpottaa.

Kirjoitan vielä koontipostauksen maratonista, mutta sitä ennen täytyy hiukan levätä ja palautua. Illan ohjelmaan taitaa kuulua ainakin jalkapalloa ja lasi viiniä.

Kiitos mukana seuranneille!