Britta-Lisa Joutsen: Taivas, mikä sisar!

"Isoäiti huokasi. "Rakas lapsi, etkö sinä ymmärrä, että Kati halusi vain auttaa sinua? Sinun täytyy todellakin saada enemmän itseluottamusta, et sinä voi piiloutua kirjojen taakse koko elämäsi ajaksi."
Mutta isoäidin tyynnyttely ei auttanut. Kaikki se kateus ja itsesääli, joka oli patoutunut Anjan sydämeen, purkautui yhtenä ryöppynä."

Amerikkalainen Cathy Connor muuttaa vuodeksi Suomeen, koska hänen arkeologivanhempansa lähtevät tutkimusretkelle Meksikoon. Cathyn – eli suomalaisittain tietenkin Katin – äiti on suomalainen, joten Katikin puhuu täydellistä suomea, vaikka ääntääkin r-kirjaimet kovin pehmeästi.

Suomessa Kati asettuu asumaan Pesolan perheeseen ja valloittaa nopeasti perheen isän ja viisivuotiaan Jukan sydämet. Äiti ja 13-vuotias Anja suhtautuvat varauksellisemmin vilkkaaseen ja puheliaaseen Katiin: uusia asioita pelkäävä Anja viihtyisi paljon paremmin kirjojen kuin amerikansisarensa seurassa. Vähitellen tytöt kuitenkin ystävystyvät, mutta Anjan sisällä muhii alemmuudentunne. Iloinen ja välitön Kati ystävystyy helposti kaikkien kanssa, tarttuu pelottomasti uusiin haasteisiin ja tuntuu onnistuvan kaikessa – oli sitten kyse ruuanlaitosta tai hiihtämisestä – ja Anja tuntee usein itsensä harmaaksi hiirulaiseksi Katin rinnalla. Ja voiko olla niin, että Anjan vanhemmatkin pitävät enemmän Katista kuin omasta tyttärestään?

Taivas, mikä sisar! oli minusta lapsena aivan ihana kirja. Ja yllättävän raikas ja viihdyttävä se oli näin aikuisiällä luettunakin. Mielenkiintoiseksi kirjan tekee erityisesti kateuden ja huonon itsetunnon käsittely: Anjan ja Katin ystävyys ei pääse kehittymään täysin ehjäksi, ennen kuin Anja oppii arvostamaan itseään eikä vertaa itseään jatkuvasti Katiin. Kateus ystävyysssuhteessa ei ole lastenkirjan aiheena kaikkein helpoin, ja Joutsen onnistuu mielestäni käsittelemään sitä hyvin onnistuneesti.

Luulen etten suinkaan ollut ainoa lapsi, jonka oli helppo samaistua Anjaan ja tämän itsetunto-ongelmiin. Samaistumisen kannalta ei ollut niin väliä, oliko omassa elämässä ketään konkreettista Katia, johon vertailla itseään: alemmuudentunne ja käsitys siitä kuinka muita rakastetaan enemmän ovat joka tapauksessa oman pään sisäisiä asioita ja siellä hyvin todellisia.   

Mutta miksi tässä, kuten monessa muussakin lastenkirjassa päähenkilön lukuharrastus esitetään hiukan negatiivisessa valossa? Lapsena minun oli helppo samaistua Anjaan, koska hänet kuvataan lukutoukaksi joka unohtuu helposti kirjastoon tuntikausiksi. Minua kuitenkin harmitti, kun muut henkilöhahmot patistivat Anjaa pois kirjojensa äärestä ja kielsivät häntä piiloutumasta kirjojen taakse. Toisaalta, ehkä sekin vain lisäsi samaistumisen tunnetta. Kukapa meistä lukutoukkalapsista ei olisi useasti kuullut kysymystä "Miksi sinä aina luet ja luet?" Ja kuinka usein olisimme halunneet vastata kysyjille: "Mikset sinä voi joskus vaihteeksi jäädä kotiin lukemaan?" Ei siksi, että lukemalla voisi paeta maailmaa – vaan koska lukeminen on niin ihanaa!

Britta-Lisa Joutsen: Taivas, mikä sisar!
Kansi: Maija Karma
WSOY, 1969