Pipsa Hurmerinta: Pipsan keittiössä

Sain tämän Pipsa Hurmerinnan keittokirjan joululahjaksi, ja siitä lähtien se on ollut vakiokäytössä. Sekä ruokaa laittaessa että vain lueskellessa. Minusta on nimittäin mukavaa ja rentouttavaa lukea selaillen keittokirjoja, ja siksi pidän yleensä erityisesti sellaisista kirjoista, joissa on paljon kauniita kuvia sekä ohjeiden lisäksi myös muuta tekstiä – fiilistelyä tai taustoitusta resepteille. Hurmerinnan kirja on juuri tällainen: kauniit valokuvat on ottanut Nina Merikallio, ja jokaiseen reseptiin on liitetty joku pieni jutustelu: Hurmerinta kertoo, mistä ohje on peräisin, millaisissa tilanteissa hän sitä nauttii tai millaisia muistoja siihen liittyy.

Tärkeintä keittokirjassa silti tietysti on se, että ohjeet toimivat ja houkuttelevat kokeilemaan. Olen ehtinyt testata kirjasta jo useampaa ruokaa, ja täytyy sanoa, että kaikki ovat olleet vähintään hyviä. Suurin osa ohjeista on aika simppeleitä perusruokia, mutta niissä on kuitenkin yleensä joku pieni juju, joka tekee annoksesta vähän erityisemmän. Useimpiin ruokiin ei tarvita mitään kovin eksoottisia aineksia, mutta makuja saatetaan yhdistellä yllättävästi. Pidän myös siitä, että kirjassa on paljon salaatteja ja muita lisukkeita, joita voi yhdistellä joko keskenään tai johonkin yksinkertaiseen pääruokaan, kuten kalaan. Kirjan ohjeet on jaoteltu esimerkiksi aiheisiin "Aamuun", "Janoon" ja "Himoon".

Kirjasta on testattu ja hyväksi todettu esimerkiksi kvinoasushi, kardemummalohi, sinappikukkakaali ja chalupa. Ja sitten tämä maukas mustapapukeitto, jota olen tehnyt jo useamman kerran.

Lempivaiheeni monen ruokalajin valmistuksessa on se, kun kasviksia kuullotetaan öljyssä, ja ihanat tuokset täyttävät kodin. Tässä tuoksuvat sipulit, chili, selleri ja korianteri. Kuullotuksen jälkeen lisätään liemi ja pavut ja haudutellaan puolisen tuntia.

Valmiin keiton päälle avokadoa ja korianterin lehtiä. Täyttävää, helppoa ja herkullista!

Pipsa Hurmerinta: Pipsan keittiössä
Valokuvat: Nina Merikallio
Tammi, 2012