Viimeisiä viedään verkkaisesti edenneessä kirja- ja musiikkihaasteessa. Toiseksi viimeinen kirjakysymys kuuluu: Kirja, jota muut inhoavat, mutta josta minä pidän.
Täytyy sanoa, että viimeistään kirjablogien myötä on tullut aika vaikeaksi kuvitella olevansa lukijana mitenkään kauhean uniikki ja erilainen. Aina tuntuu löytyvän vähintään joku muu, joka jakaa rakkauden kirjaa tai kirjailijaa kohtaan, useimmiten moniakin muita lukijoita. Pitkään mietittyäni keksin kuitenkin kirjan, josta itse pidän, mutta johon tiedän monen suhtautuvan melkeinpä vihamielisesti.
Donna Tarttin toinen romaani Pieni ystävä on joidenkin lukijoiden mielestä suorastaan surkea ja monelle vähintäänkin suuri pettymys Jumalat juhlivat öisin -kirjan jälkeen. Ei Pieni ystävä minullekaan samanlainen elämää suurempi kirja ole kuin Jumalat, mutta muistan kyllä pitäneeni kirjasta paljonkin.
Ja jännittyneenä odotan Tarttin tänä vuonna englanniksi ilmestyvää kolmatta romaania.
***
Musiikkipuolella kysytään kappaletta lapsuudesta. Tässä siis yksi kaikkien aikojen suosikeistani, Lounatuulen laulu.
Rakastin Lounatuulen laulua lapsuudessani, ehkä edelleenkin. <3
VastaaPoistaPieni ystävä on mielestäni ihan kelpo kirja. En kauheasti innostunut Jumalista, Pienen ystävän luin tuoreeltaan englanniksi ja muistelen pitäneeni kirjan tunnelmasta. Kovin paljon en siitä kuitenkaan muista.
Katja, minäkään en itse asiassa kovin paljon muista Pienestä ystävästä paitsi juuri tunnelman ja sen että pidin kirjasta. Ehkä pitäisi lukea se jossain vaiheessa uudestaan.
PoistaTäytyy sanoa, että tuo mitä kirjoitit Pienestä ystävästä kuvastaa aika hyvin ajatuksiani sen suhteen. Ei se Jumalien tasolle yllä, mutta pidän siitä silti yhtä kaikki paljon. Nyt vain pelkään, että asetan liian korkeat odotukset Tarttin uudelle romaanille, vaikka yritänkin jotenkin hillitä itseäni. Tosin täytyy myöntää, että olen varmaan silti turhan innoissani siitä - hyvä etten hihkunut riemusta kun tieto uudesta kirjasta vihdoinkin tuli.
VastaaPoistaOlga, minäkin odotan Tarttin uutuutta paljon, vaikken tiedäkään voiko hän koskaan enää yltää vaikutukseltaan Jumalien tasolle. Ihan senkin takia, etten minä enää koskaan ole 19-vuotias, joka lukee Tarttia ensi kertaa. :)
Poista