Yllättävin juonenkäänne tai kirjanlopetus?
En ole yllättävien juonenkäänteiden ylin ystävä. En mitenkään vastusta niitä, mutta harvoin ne myöskään ovat kirjoissa minulle Se Juttu. Joissakin kirjoissa (kuten dekkareissa) yllätykset toki ovat paikallaan, mutta liiallinen yllätyksellisyys voi myös kääntyä itseään vastaan. Monesti yllätykset ovat minusta joko ennalta-arvattavia tai yksinkertaisesti epäuskottavia. Yllätyskäänteet eivät taida tehdä minuun kovin suurta vaikutusta, koska minun on oikeasti hyvin hankala nimetä yhtä tiettyä kirjallista yllätystä, joka olisi tehnyt todella suuren vaikutuksen. Esimerkiksi Sarah Watersin kirjoissa on hienoa ja yllätyksellistä juonenkuljetusta, ja kyllä myös vanha kunnon Agatha Christie osaa kieputtaa lukijaa vaikka kuinka monen yllätyskäänteen ympäri. Mutta ehkä kuitenkin kaikkein säväyttävin ja mieleenpainuvin yllätys on ollut se, kun Veljeni Leijonamielessä selviää, kuka on Kirsikkalaakson kavaltaja...
***
Musiikkipuolella kysytään minkä kappaleen haluaisit osata soittaa jollakin soittimella? En voi väittää, että jatkuvasti haaveilisin minkään tietyn kappaleen soittamisesta, mutta olisihan Chopinin Minuuttivalssi tietysti aika hauska hallita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti