Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

"Työnsin sormeni veteen ja tunsin sen voiman. Se liikahteli kättäni vasten kuin hengitys, kuin eläin, kuin toisen ihmisen iho. Vesi oli kylmää, paljon kylmempää kuin mikään, mihin olin tottunut. Nuolaisin sormiani varovasti, niin kuin minulle oli pienestä asti opetettu: älä koskaan juo vettä, jota et ole ensin maistanut.
"Se on makeaa", sanoin."

Noria Kaitio on teemestarien sukua. Aikojen alusta teemestarit ovat olleet veden vartijoita ja salaisuuksien säilyttäjiä. Aikana, jolloin puhdas vesi on tarkoin säännösteltyä ja vesirikoksista rangaistaan kuolemalla, nuori Noria joutuu kantamaan  kovin painavia salaisuuksia. Voiko vesi olla kenenkään etuoikeus, valtion tai teemestarin?

Emmi Itärannan esikoisteos on synkkä ja pelottava, mutta myös kaunis ja runollinen tulevaisuusvisio. Itärannan dystopiassa sodat ja kulutuskulttuuri ovat johtaneet ilmastonlämpenemiseen ja öljyvarantojen ehtymiseen ja makea vesi on melkein kadonnut maailmasta. Sotilasdiktatuuri sääntelee niin veden kuin tiedonkin määrää: kukaan ei oikeastaan tiedä, miksi maailma on muuttunut, tai miten ennen elettiin. Kirjat ovat harvinaisuuksia, ja tarinaa entisajoista kertovat lähinnä kaatopaikalta löytyvät, käsittämättömiksi muuttuneet koneet ja muoviesineet.

Itärannan luoma maailma on erittäin uskottava, luultavasti siksi ettei se ole kovinkaan kaukana siitä maailmasta, jossa jo elämme. Puhdas juomavesi ei tänäkään päivänä ole kaikille itsestäänselvyys, ja merkkejä siitä, että voimme olla menossa kirjan kuvailemaan suuntaan, on liiankin helppo löytää. Samoin kuin kirjassa entismaailma vuotaa nykyismaailmaan, tuntuu meidän todellisuutemme vuotavan Teemestarin kirjan fiktiiviseen maailmaan.

Vaikutuin Itärannan kyvystä kuvitella tulevaisuuden maailma, ja yhtä lailla vaikutuin hänen tavastaan kertoa tarinaa. Teemestarin kirja etenee rauhallisesti ja vailla dramaattisia käänteitä. Se on koruton ja pelkistetty kuin japanilainen teemalja tai muutamalla siveltimen vedolla maalatut rantakaislat. Itäranta kirjoittaa kauniisti, mutta ei kadota kuvaamiaan asioita kauneuden taakse: janon riuduttamat ihmiset, ihoon takertuva pöly, pesemättömät vaatteet ja kuolemanpelko tulevat lukijaa lähelle. Mutta niin tulevat myös tunturipurossa soliseva vesi, vihreän teen hennon makea tuoksu ja ystävän kosketus iholla. Teemestarin kirja ei ole vailla toivoa.

Kirjan ovat lukeneet myös Booksy, Katja, Elma Ilona, Riina, Maria, Morre, Raija, Ahmu, Kuutar ja Minna.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Teos, 2012
Kansi: Ville Tiihonen