Wislawa Szymborska: Ihmisiä sillalla

Saan kiittää Wislawa Szymborskan löytämisestä Leena Lumia, joka on ahkerasti tuonut Szymborskan runoja blogiinsa. Ihastuin jokaiseen Leenan postaamaan runoon, ja pian olikin pakko lähteä etsimään lisää Szymborskan runoja. Nettidivarista löytyi tämä Ihmisiä sillalla -kokoelma, jossa on runoja vuosilta 1957-2003, Jussi Rostin suomentamina. Olen lukenut runoja onnellisena, välillä runon tai pari tunnelmoiden, välillä useamman peräkkäin ahmien. On ihanaa (ja minulle aika harvinaista) löytää runoilija, joka tuntuu niin omalta että oikeastaan jokainen runo osuu kohdalleen ja koskettaa.

Szymborska ei kirjoita sillä tavalla vaikeaa runoutta, että tekstien ymmärtämiseen tarvittaisiin kirjallisuudenhistorian, myyttien ja symbolien syvää tuntemusta. Myös runojen kieli on periaatteessa yksinkertaista, välillä hyvinkin suorasanaista ja toteavaa. Kuitenkaan runot eivät ole helppoja: niistä löytyy kerroksia ja tasoja, ja aiheet ovat painavia. Szymborska kirjoittaa paljon kuolemasta, olemassaolon merkityksestä, ajasta ja katoavaisuudesta. Runot eivät teemoista huolimatta ole synkkiä, vaikka ne välillä ovat raastavia, sillä niistä välittyy elämäniloa ja ihastelevaa ihmettelyä maailman suurien ja pienien ihmeiden edessä. Mukana on myös huumoria, joka ei ilmene vitsailuna vaan yllättävinä näkökulmina ja terävinä huomioina.

Curriculum Vitae

Mitä pitää tehdä?
Pitää laatia hakemus,
ja liittää mukaan CV.

Riippumatta elämän pituudesta
curriculum vitaen tulee olla lyhyt.

Pitää olla naseva ja valita faktat.
Maisemat on muutettava osoitteiksi
ja hämärät muistot tarkoiksi päivämääriksi.

Kaikista rakkauksista riittää se,
jonka kanssa menit naimisiin,
ja lapsista vain ne, jotka syntyivät.

On tärkeämpää, kuka tuntee sinut,
kuin se, kenet sinä tunnet.
Mainitse matkoista vain ulkomaankomennukset.
Jäsenyydet kiinnostavat, eivät niiden syyt.
Palkinnot ovat tärkeitä, mutta ei se mistä hyvästä.

Kirjoita kuin et tuntisi itseäsi ja
pysyttelisit aina turvallisen välimatkan päässä.

Vaikene koirastasi, kissoistasi ja linnuista,
muistojen rihkamasta, ystävistä ja unista.

Mainitse pikemmin hinta kuin arvo,
pikemmin otsikko kuin sisältö.
Kerro mieluummin vaikka kenkiesi numero
kuin se, minne niissä kuljet.

Lisää vielä valokuva, korva ei saa olla peitossa.
Sen muodolla on väliä, ei sillä, mitä se kuulee.
Sillä mitä se kuulee?
Paperisilppurin rouskutusta.

Pidän siitä, että Szymborska näkee maailman julmuudet ja epäoikeudenmukaisuudet, mutta ne eivät turruta tai masenna häntä. Ja yhtä lailla kuin pahuuden, hän näkee kauneuden, ilon ja rakkauden. Runoissa on surua ja toiveikkuutta, rumuutta ja kauneutta, pimeyttä ja valoa. Voisin lainata tähän vaikka kuinka montaa kokoelman runoista, mutta valitsin tämän Elämä pikatoimituksena, koska siitä löytyy niin moni niistä teemoista, jotka tuntuivat toistuvan runoissa.

Elämä pikatoimituksena.
Näytäntö harjoittelematta.
Ruumis päälle sovittamatta.
Pää harteille harkitsematta.

En tunne roolia, jota esitän.
Tiedän vain, että se on minun,
enkä voi sitä vaihtaa.

Sen, mistä näytelmä kertoo,
joudun arvaamaan suoraan näyttämöllä.

Olen huonosti valmistautunut elämän kunniaan,
enkä tahdo pysyä kohtausten vauhdissa.
Improvisoin, vaikka inhoan improvisointia.
Joka askeleella kompastun vieraisiin asioihin.
Tyylini haiskahtaa syrjäkylältä.
Vaistoni ovat amatöörin.
Minua tulkitsee nöyryyttävä ramppikuume.
Lieventävät asianhaarat tuntuvat armottomilta.

Peruuttamattomat sanat ja eleet,
laskematta jääneet tähdet,
hahmo kuin juostessa napitettu takki - 
siinä ovat kovan kiireen surkeat seuraukset.

Kunpa voisin harjoitella ennalta edes yhden keskiviikon
tai edes yhden torstain ottaa uusiksi!
Mutta kohta on jo perjantai enkä tunne käsikirjoitusta.
Onko tämä reilua, kysyn
(ääni käheänä
en saanut edes kurkkua selvittää kulissien takana).

Harhaa on ajatus, että tämä olisi vain pikainen koe,
joka suoritetaan väliaikaisissa tiloissa. Ei.
Seison lavasteiden keskellä ja näen, että ne ovat kiinteät.
Rekvisiitan yksityiskohtaisuus pistää silmään.
Pyörittävä koneisto on ollut käynnissä jo pitkään.
Kaukaisimmatkin savukoneet on sytytetty.
Voi, ei epäilystäkään, tämä on ensi-ilta.
Ja mitä ikinä teenkin,
muuttuu ikiajoiksi siksi, minkä tein.

***

Leenan lisäksi myös Karoliina on kirjoittanut Szymborskasta.

Osallistun tällä kokoelmalla Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen.

Wislawa Szymborska: Ihmisiä sillalla
Suom. Jussi Rosti
Wsoy, 2006