Sunnuntai-illan ratoksi jatkan verkkaisesti etenevän kirja ja musiikki -haasteen parissa. 19. kysymys koskee parasta kirjaelokuvaa. Tämä voisi tietysti tarkoittaa kirjoista kertovaa elokuvaakin, mutta useimmat ovat kai tulkinneet kysymyksen koskevan kirjaan perustuvaa elokuvaa.
Olen suuri elokuvien ystävä, enkä ihan allekirjoita väitettä "kirja on aina parempi kuin elokuva". On aivan mahdollista tehdä hyviä elokuvallisia tulkintoja kirjoista, kunhan elokuva ei ole vain kirjan kuvittamista vaan tuo mukaan jotain omaa tulkintaa ja elokuvallista ilmaisua. Samoin hieman keskinkertaisemmat kirjat voivat toimia lähtökohtana hienoille elokuville. Otankin tähän esimerkiksi juuri tuollaisen tapauksen, jossa elokuva on minusta huomattavasti kirjaa parempi.
Henri-Pierre Rochén Jules ja Jim ei kirjana tehnyt minuun mitään erityisen suurta vaikutusta, mutta François Truffaut'n elokuva on ihmeellinen, lumoava ja yksi kaikkien aikojen suosikkielokuvistani. Truffaut'n tulkinta on nimenomaan elokuvallinen: hän käyttää leikkauksia, rytmiä, valoa, musiikkia ja ääntä tarinan kertomisessa ja tunnelman luomisessa. Hän hioo Rochén hiukan sekavasta tarinasta täydellisen kokonaisuuden jossa ei ole mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Ja sitten ovat upeat näyttelijät, Jeanne Moreau, Oskar Werner ja Henri Serre, jotka antavat henkilöhahmoille kasvot ja hengen.
***
Musiikkikysymyksessä haetaan oikeasti kappaletta suosikkialbumilta, mutta taidan varastaa Mari A:n idean ja valita kappaleen suosikkielokuvasta, koska se sopii niin hyvin kirjahaasteen teemaan. Tässä siis Jeanne Moreau laulaa unohtumattomasti Le Tourbillon De La Vie -kappaleen elokuvassa Jules ja Jim.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti