Vuodenvaihteen kiireiden jälkeen on aika palata kirja- ja musiikkihaasteen pariin.
Kirjahaasteen seitsemästoista kysymys koskee lempisitaattia lempikirjasta. Helsinkiin on ainakin hetkeksi saapunut talvi, ja sen kunniaksi ajattelin valita tämän kauniin talvisen katkelman Kjell Westön Leijoista Helsingin yllä.
"Se talvi oli hyisen kylmä, kaupunki kamppaili kylmyyden kourissa viikko toisensa jälkeen.
Minä istuin viinilasi edessäni ja katselin katua - valitsin aina ikkunapöydän - tai ihmisiä. Ja niin opin pitämään talvesta ja pimeydestä.
Sillä minä näin ihmiset.
Näin että talvi on velvoite sekä luonnolle että ihmisille, nukkumisen, uneksimisen, odottelun velvoite, jonka ne ovat ottaneet kantaakseen. Opin myös että on ihmisiä jotka talvella kääntävät katseensa sisäänpäin ja ikään kuin valostuvat sisäisesti. Niukassa valossa heidän ihonsa alkaa hehkua raskaita värejä, violettia, tiilenpunaista ja okraa.
He muuttuvat raja-alueiksi, kohtaamispisteiksi."
***
Musiikkihaasteessa pitäisi nimetä laulu jonka kuulee usein radiossa. Kuuntelen nykyään kovin vähän radiota, ja silloin kun kuuntelen pyrin valitsemaan kanavia tai ohjelmia joissa ei ole soittolistoja - juuri siksi etten kuulisi samoja kappaleita puhkisoitettavan. Viimeksi kuuntelin radiota hiukan enemmän kesällä, ja silloin joka kanavalla tuntui soivan tämä kappale.
Tuo sitaatti on kyllä hieno. Tulin lukemaan sen jo kolmannen kerran. Tosin koko kirja on sellainen, että hyvän sitaatin nimissä voisi kopioida koko teoksen. :)
VastaaPoistaJenni: Leijat on kyllä täynnä siteeraamisenarvoisia kohtia. Lisäksi luin kirjan ensimmäisen kerran joskus parikymppisenä (herkässä iässä), ja siitä on tullut niin kiinteä osa sisäistä maailmaani, että jokainen sitaatti tuntuu kantavan mukanaan myös kaikenlaisia henkilökohtaisia merkityksiä :)
VastaaPoista