Eeva-Liisa Manner: Kamala kissa

"Tulee yö. Katti nostaa yön kannet ja salaisuudet
ja sulkee ne taas ja kulkee outoja teitä,
loitsuja lukee kuin mitäkin isämeitä
ja keksii matkalla tuhannet metkut uudet.
Vain silmät kiiluvat yön hämärässä
(kuin sanat viekkaat Liisan kirjassa tässä)."

Runous ei ole aina vaikeaselkoista ja vakavaa. Joskus runous on hilpeyttä täynnä, se on leikittelyä sanoilla ja riimeillä, oivalluksia ja hurjia ajatusleikkejä. Kuten tämä Eeva-Liisa Mannerin kissarunoelma, Kamala kissa.

Mannerin runot ovat loppusointuineen ja hassutteluineen melkein kuin lastenrunoja - mutta eivät sitten kuitenkaan aivan. Jotkut runot tosin varmaan uppoaisivat lapsiinkin, mutta muissa on ehkä hiukan liikaa juopottelua, karuja kohtaloita ja politiikkaa lasten makuun. Kamala kissa voisikin olla eräänlainen lastenkirja aikuisille: sen lukeminen on hauskaa ja iloista puuhaa, kuin leikkiä. Vaikka näissä runoissa vilahtelevat byrokratia, proletariaatti, Etyk ja Marx, eivät runot ole vaikeita tai vaadi syvällistä poliittisen historian tuntemusta. Suurimmaksi osaksi kirjan ajatukset ovat polittisinakin varsin arkisia, helposti avautuvia.

Osa runoista kuvaa selvästi kissaa eläimenä. Näissä runoissa tavoitetaan kissan turkin pehmeys (tai joskus takkuisuus), tassujen askellus ja käytöksen arvokkuus (tai pähkähulluus).  Mutta useammin kissa toimii runoissa enenmmänkin aihiona, jonka kautta käsitellään erilaisia ihmisiä, ilmiöitä ja tunnelmia. Näitä runoja voi lukea monella eri tavalla. Voi ajatella että Mannerin kissat ovat eräänlaisia satuhahmoja - kissoja joille on annettu inhimillisiä ominaisuuksia, mutta jotka ovat silti kissoja. Tai sitten kissapersoonat voi nähdä ihmisinä kissamaisilla piirteillä varustettuna. Esimerkiksi tämä Sakaali Kagaalia kuvaava värssy nostattaa heti silmien eteen kuvan tietynlaisesta ihmistyypistä:

"Sakaali Kagaali on mystillinen kissa. 
Se kulkee kadulla ja salongissa
ja teeskentelee hyvin viehkeää.
On sillä pieni sydän, iso pää.
Se polttaa sydämiä niin kuin savukkeita
ja kosii, hylkää, keksii verukkeita.
Se kaunis on, ja kaksinaamainen:
oikea puoli musta, ja vasen valkoinen."

Kukapa kissanomistaja ei olisi joskus miettinyt, mitä kissan pään sisällä liikkuu. Miettiikö kissa filosofisia tuijotellessaan ikkunasta ulos, vai kulkevatko sen ajatukset vain akselilla ruuasta nukkumiseen. Jos kissa ajattelisi kuin ihminen, eikö se pitäisikin monia ihmisen puuhia turhana touhotuksena, jossa olennainen unohtuu. Kuten puhelinta pelkäävä Killi-kissa, runossa Antibell:

"Joku sanoi: "Se on keksintö suuren herra Bellin."
"No, mitä se auttoi? Saiko hän karamellin?"
"Hän säästi ihmisille paljon aikaa."
"Mitä on aika? Onko se jotain taikaa."

Eikö mitä. Vain kissat ovat maagisia,
toisinaan koomisia tai traagisia.
Kissalle turhuutta on gramofoni ja kello.
Kissa on - jos niin tahtoo - itse viulu ja sello."

Vaikka Mannerin runot ovat ennen kaikkea hauskoja, on niissä myös vakavia aiheita ja paljon kauneutta. Kirjan viehättävyyttä lisäävät vielä Frans Toikkasen ihanat kissa-aiheiset grafiikat. Suosittelen Kamalaa kissaa kaikille kissaihmisille, riimittelyn ystäville, ja niille jotka arastelevat runojen lukemista niiden vaikean maineen vuoksi.

Kamalasta kissasta ovat kirjoittaneet myös Reeta Karoliina ja Jenni.

Eeva-Liisa Manner: Kamala kissa. Epäkohteliaita runoja, 1976
Tammi, 1978