tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post6834523007701802245..comments2024-02-22T13:42:20.528+02:00Comments on Luetut, lukemattomat: Marcel Proust: "Swannin rakkaus" "Paikannimet: nimi"Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-16934542147724390882011-11-07T16:12:47.048+02:002011-11-07T16:12:47.048+02:00:) Ensin pitäisi varmaan harjoitella jokaisen osan...:) Ensin pitäisi varmaan harjoitella jokaisen osan tiivistämistä 15 sekuntiin, ja siirtyä vasta sitten koko sarjan tiivistämiseen...Liisahttps://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-6256436655475649662011-11-06T18:28:52.391+02:002011-11-06T18:28:52.391+02:00Joo, ei onnistuisi minulta ainakaan koko kirjasarj...Joo, ei onnistuisi minulta ainakaan koko kirjasarjan tiivistäminen viiteentoista sekuntiin, kun käytin noin pitkän kommentin pelkästään Swannin tien keskimmäiseen osioon. :)Lukutoukkahttps://www.blogger.com/profile/13989913267991595993noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-34557574236972518742011-11-06T17:48:28.164+02:002011-11-06T17:48:28.164+02:00Lukutoukka: hieno, pitkä kommentti, kiitos :)
Ol...Lukutoukka: hieno, pitkä kommentti, kiitos :) <br /><br />Olen samaa mieltä siitä, etteivät henkilöhahmot olleet kovin miellyttäviä. Rouva Verdurin oli pikkumaisuudessaan kuitenkin hyvin uskottava: tuollaisia ihmisiä aivan varmasti on oikeassakin elämässä. Samoin Swannin ja päähenkilön takertuvaan ja mustasukkaiseen rakkauteen oli valitettavan helppo uskoa.<br /><br />Monokkelikohtaus huvitti minuakin. Proust on kieltämättä välillä pitkästyttävä, mutta kyllä minun mielenkiintoni pysyi yllä koska tylsempienkin jaksojen keskeltä löytyi yleensä joku oivallus tai hauska yksityiskohta.<br /><br />Eikö olekin mahtava tuo sketsi. Minäkin olen nähnyt sen ennen Proustin lukemista, ja se oli hauska silloinkin, mutta nyt se nousee aivan uudelle koomisuuden tasolle :DLiisahttps://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-20358509055016226162011-11-06T15:32:43.378+02:002011-11-06T15:32:43.378+02:00Olen kokenut aivan samoja ongelmia kuin sinäkin, e...Olen kokenut aivan samoja ongelmia kuin sinäkin, eli toisen osan lukeminen on ollut hitaampaa kuin ensimmäisen osan. Itse asiassa kirja on vielä minulla kesken, koska en ole ehtinyt lukea Paikannimistä kuin vähän alkua. Viimeiset kymmenen päivää ovat olleet niin kiireisiä töissä ja tulihan sitä käytyä kirjamessuillakin. Kommentoinpa kuitenkin Swannin rakkaus -osuutta.<br /><br />Tämän kirjan teki ehkä vaikeaksi se, että kaikki ihmiset olivat enemmän tai vähemmän vastenmielisiä. Eivät toki täysin iljettäviä, Proust osaa kuvata hahmonsa hyvin monitahoisesti. Ykkösäklötyksen paikan saa minulta rouva Verdurin. Todella omistushaluinen ja määräilevä naisihminen, joka ei empinyt puhua pahaa vieraistaan näiden alkaessa lipua epäsuosioon. Epätoivotuile vieraalle ei voitu ilmaista asiaa suoraan, hänet vain jätettiin kutsumatta retkille ja erityistilaisuuksiin.<br /><br />Mutta eivät päähenkilötkään olleet mitään puhtaita pulmusia. Odette oli omaa etuaan katsova, snobbailuun taipuvainen eikä kovin sivistynyt tai hyvää makua omaava nainen. Swann oli kyllä sikäli erinomainen ihminen, ettei hän ollut lainkaan snobi, ihmisten arvoasema ei merkinnyt hänelle mitään. Hän pyrki myöskin aina näkemään hyvää ihmisissä, eikä levittänyt juoruja tai panetellut ihmisiä näiden selkien takana. Siitä huolimatta hänestä paljastui ikäviä asioita sairaalloisessa rakkaudessaan Odetteen. Hän oli tavattoman omistushaluinen ja kuulusteli jatkuvasti Odettea. Vaikka Swann olisi varmasti mainio ystävä, en taatusti haluaisi häntä miesystäväksi. Jos pitää valita kummalle näistä kahdesta sympatiapisteensä antaa, niin kyllä on vaikeaa. Ehkä kuitenkin kallistun (hienoisesti) Swannin puolelle.<br /><br />Vaikka seurapiirien pikkutarkka kuvaaminen oli toisinaan tylsää, mahtui mukaan hauskojakin kohtia. Erityisesti pidin kohdasta, jossa pohdittiin sitä, miten herrasmiesten tapa pitää monokkelia kuvasteli heidän persoonallisuuttaan. Myös rouva Verdurinin seurapiiriä oli kuvattu humoristisesti. Mutta muuten komppaan täysin mielipidettäsi siitä, että Proustin vahvuus on ihmisten mielenliikkeiden kuvaus, ei juonenkuljetus tai dialogi.<br /><br />Proust ottaa todellakin aikansa, joten kannatan ehdottomasti tahdin hidastamista. Ei tämä silti ihan mahdotonta ole, voisin kuvitella jatkossakin lukevani Proustia, en ehkä kuitenkaan joka kuukausi.<br /><br />Loppukevennys oli ihana! Olen ennenkin nähnyt tuon sketsin, mutta nyt kun on lukenut Proustia, siitä saa paljon enemmän irti.Lukutoukkahttps://www.blogger.com/profile/13989913267991595993noreply@blogger.com