Kirjamessujen paluu!

 

Kun kirjamessut tekevät paluun kahden vuoden tauon jälkeen, on syytä herätellä viime aikoina harvakseltaan päivittynyt blogi horroksestaan ja kirjoittaa perinteinen messuraportti.

Kirjamessut ovat yleensä olleet yksi syksyn kohokohdista, mutta tänä vuonna en etukäteen hirveästi fiilistellyt messuja. Mietitytti tietysti, onnistuuko messujen järjestäminen lopulta kuitenkaan, ja jos onnistuu, joudutaanko ne pitämään hirveän tiukoin rajoituksin tai jotenkin typistettynä. Ja olisiko messuilla yleensäkään niin ihanaa kuin muistikuvissa – entä jos ei pääsisikään messutunnelmaan!

Kun perjantaina sitten saavuin messukeskukseen ja lähdin tutustumaan alueeseen, tunsin tutun messukuplinnan heräävän. Kirjoja! Kirjaihmisiä! Puhetta! Kuinka ihanaa!

Alueen kiertämisen ja ensimmäisten kirjaostosten jälkeen suuntasin messuohjelman pariin kuuntelemaan Suvi Aholan kertomana, mitä Eeva Joenpelto todella sanoi. (Kirjagramin puolella luetaan tänä syksynä Joenpellon Lohja-sarjaa, ja viimeistään tuo lukuhaaste on tehnyt minusta Joenpelto-fanin.) Ahola kertoi, ettei hän juurikaan ollut lukenut Joenpeltoa ennen kuin alkoi kustantamon tilaustyönä kirjoittaa tästä kirjaa. Keskustelun aikana pohdittiinkin sitä, miksi Joenpeltoa ei enää lueta tai tunneta kovin laajalti, vaikka hän on aikoinaan ollut niin suosittu kirjailija. Ahola ei löytänyt mitään selkeitä syitä Joenpellon syrjään jäämiselle, mutta hän nosti esille syitä lukea Joenpeltoa jatkossakin – erityisesti tuotannon monipuolisuuden ja vahvat naishahmot.

 

 

Perjantaina seuraamissani keskusteluissa naiset ja feminismi nousivat muutenkin esille. Ehdin kuuntelemaan osan Saara Turusen ja Petra Maisosen haastattelusta, jossa he puhuivat toimittamastaan Suurteoksia-kirjasta, jossa nostetaan esiin miehisen kirjallisuuskaanonin sivuuttamia kirjoja. En ole vielä ehtinyt lukea Suurteoksia, mutta nyt ostin sen messuilta omaan hyllyyn, ja aikomuksena on lukea se pian.

Perjantain lopuksi kuuntelin Suomen arvostelijain liiton keskustelun feminismistä kirjallisuuskritiikissä. Lyhyessä keskustelussa ei päästy kovin syvälle aiheeseen, ja se käsitteli ehkä enemmän kirjallisuuskritiikkiä yleisellä tasolla kuin nimenomaan feministisestä näkökulmasta. Ihan kiinnostava keskustelu kuitenkin.

 

 

Lauantaina suuntasin messuille heti aamusta. Ensimmäiseksi kävin kuuntelemassa Paolo Giordanon haastattelua. Giordano puhui kiinnostavasti esimerkiksi nuoruudesta, nuorten kokemuksista korona-aikana, ilmastonmuutoksesta ja terrorismista. Giordano kertoi käsittelevänsä uudessa Jopa taivas on meidän -kirjassaan sitä, kuinka ihmiset voivat tehdä kauheita tekoja aatteiden nimissä – myös hyvien aatteiden – ja kuinka kaikissa ihmisissä on kyky pahuuteen. Nämä teemat kiinnostavat minua kovasti, ja kirja onkin lukulistallani.

Kun kirjailijoita haastatellaan heidän uutuusteoksistaan, keskustelu jää usein kirjan aiheiden ja henkilöhahmojen kuvailun asteelle, mikä ei aina ole kovin kiinnostavaa, varsinkaan jos tietää kirjasta jo etukäteen jotakin, tai jos on jo ehtinyt lukea kirjan. On kiinnostavampaa, jos keskustelu laajenee kirjan teemojen ympäriltä laajemmalle. Tässä onnistui mielestäni sekä Giordano että sitä seurannut Sisko Savonlahti, ja puhui suorasanaiseen ja kiperään tyyliinsä vanhenemisesta, ulkomuodon ja kuluttamisen palvonnasta ja itsensä rakastamisen ongelmallisuudesta. Voisin kuunnella Savonlahtea vaikka kuinka kauan!

Seuraavaksi Saara Turunen puhui Järjettömiä asioita -kirjastaan, ja kertoi työskentelevänsä tällä hetkellä uuden, ensi syksynä Q-teatterissa esitettävän näytelmän parissa. Sen jälkeen ehdin vielä kuuntelemaan vaatepuhetta: Laura Friman, Anniina Nurmi ja Laura Pörsti ovat kaikki kirjoittaneet uutuuskirjoissaan ristiriitaisesta suhteestamme vaatteisiin. Aihe on mielenkiintoinen, ja ainakin Nurmen ja Pörstin kirjat kiinnostavat.

 

Kolusin messuilla ahkerasti antikvariaattiosastoa. Rakastan vanhojen kirjojen katselemista ja selailua, ja on myös erityisen ihanaa tehdä kirjalöytöjä antikvariaateista.Tänä vuonna ilahdutti Muumi-sarjakuvakokoelmani puuttuvan osan löytäminen!

Kirjamessut olivat siis tänäkin vuonna ihanat! Oli hyvää ohjelmaa, ihania kohtaamisia ja tuttu kirjakupla. Lopuksi vielä kaikki messuostokseni, uutena ja vanhana hankitut:

Tuula Karjalainen: Outi Heiskanen – Taiteilija kuin shamaani

Saara Turunen, Petra Maisonen (toim.): Suurteoksia

Tove Jansson: Muumipeikko rakentaa talon

Aila Meriluoto: Lasimaalaus

Eeva-Liisa Manner: Fahrenheit 121

Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus

P. G. Wodehouse: Pulmallinen viikonloppu

 

* Maksoin osallistumiseni kirjamessuille itse.