Tänään 17.6. tulee kuluneeksi 100 vuotta Eeva Joenpellon syntymästä. Tuijata-blogissa on ollut juhlavuoden kunniaksi käynnissä lukuhaaste, jossa kannustetaan lukemaan Joenpellon tuotantoa. Minulla luin haasteeseen Uskomattomia uhrauksia -romaanin, joka jäi Joenpellon viimeiseksi kirjaksi.
"Ihmiset kuvittelivat, että heille heikkouden aikoina, ankaran sairauden ja jyystävän kivun hetkinä, oltaisiin ystävällisiä. Jos se luulo vietäisiin? Mitä sitten? Ei yhtään mitään, koskaan mitään ei voinut. Hän nousi busiin, ei istuutunut vaikka tilaa olikin. Hän seisoi, piti kiinni tangosta, katseli ulos pään jyskyttäessä ja jäi oikealla pysäkillä pois."
Uskomattomia uhrauksia kuvaa yhden perheen kokemuksia 1990-luvun laman ravistelemassa Suomessa. Eläkkeelle jäänyt Eino Nygren sairastuu syöpään. Samaan aikaan alkaa paljastua se taloudellinen ahdinko, johon hänen työpaikkansa on ajatunut. Firmassa työskentelevä hiljainen ja miellyttävä vävy joutuu työttömäksi. Einon omat rahat on kiinnitetty firmaan, eikä rakkaalle tyttärelle ole jäämässä perintöä. Einon etäinen isoveli ja vastuuta kantava pikkusisko ottavat kumpikin omalla tyylillään osaa perheen taisteluun sairautta ja taloudellisia huolia vastaan.
Mietin kirjaa lukiessani, että sen sävyssä on tiettyä henkilökohtaista katkeruutta. Lukemisen jälkeen selvisikin, että Uskomattomia uhrauksia lienee Joenpellon reaktio hänen aikuisen poikansa kuolemaan ja kokemuksiin tämän saamasta sairaalahoidosta. Kuvaukset piittaamattomista lääkäreistä ja rahalla johdetuista sairaaloista ovat kitkeriä ja melko yksiulotteisia. Tämä on varmasti ymmärrettävää henkilökohtaisen surun keskellä, mutta kirjallisesti sairaalahoidon kritiikki on kirjan heikointa antia. Omaisten lamaannus ja suru sairauden äärellä puolestaan on kuvattu tarkkanäköisesti ja uskottavasti.
Joenpellon henkilöhahmot ovat ihmisen kokoisia arkisine mietteineen ja tunteineen. Vääjäämättömästi lähestyvän kuoleman edessä osa heistä lamaantuu, osa pyrkii ratkaisemaan ongelmia, osa pakenee niitä. Voimakkain henkilöhahmo itselleni oli Einon perheetön sisar Elsa, joka on kiintynyt veljeensä ja veljentyttären perheeseen, mutta joka lähestyy perheen ongelmia ratkaisukeskeisesti ja komennellen. Elsa jaksaa hymyillä kampaamonsa asiakkaille oman surunsa ja väsymyksensä keskellä – kunnes ei enää jaksakaan.
Uskomattomia uhrauksia ei ehkä ole Joenpellon tuotannon kirkkaimpia helmiä, mutta mielenkiintoinen lukukokemus se silti oli. Joenpellon kieli on omanlaistaan niukkoine virkkeineen ja katkeilevine dialogeineen. Ihmismielen kuvaus on ankaraa ja paljastavaa. Muutaman lukemani kirjan perusteella on selvää, että Joenpellolla on täysin oma kirjallinen äänensä. Aion ehdottomasti jatkaa Joenpellon tuotantoon tutustumista myös juhlavuoden jälkeen.
Kiitos, että otit haasteen vastaan! Lisäksi voitit arvonnassa Joenpellon kirjan, joka on hänen tekijänkappaleensa, peräisin kirjailijan kodista.
VastaaPoista