Välähdyksiä kirjamessuilta

Oi kirjamessut! Hurmaat minut joka vuosi, vaikka välillä mietin, voiko taikasi kestää. Mutta niin vain tempauduin jälleen kerran messujen vietäväksi, eristäydyin muusta maailmasta messuhallin keinovalojen ja ylihinnoitellun ruuan pariin ja ajelehdin kaksi ja puoli päivää kirjojen ja kirjallisten keskustelujen vietävänä.

Perjantain tähtihetki oli epäilemättä Mia Kankimäki, jota Katja Kallio haastatteli. En ole vielä lukenut Naisia, joita ajattelen öisin, mutta olen varma että tulen rakastamaan kirjaa. Jo pelkkä yönaisten käsite kutkuttaa ajatuksia hurmaavasti. Ja ketkä voisivat olla omia yönaisiani – sitäkin messuilla haastettiin miettimään.

Kuuntelin myös puhetta äänikirjoista ja piipahdin ruokamessujen puolella kuuntelemassa Samassa liemessä -ohjelmasta ja -kirjasta tuttua, ihastuttavaa Meri-Tuuli Väntsiä. (Työparinsa Pipsa Hurmerinta oli kuulemma Pariisissa.) Ruokapuolelta mukaan tarttui Meri-Tuulin naurun lisäksi herkullisia karjalanpiirakoita ja sultsinoita.

Minä ja ihan muutama muu olimme saapuneet lauantaina kuuntelemaan Teemu Keskisarjaa, joka kertoi Aleksis Kiven elämänkertomuksesta. Keskisarjassa oli messujen supertähtiainesta: yleisö suorastaan ahmi miehen puhetta ja palkitsi tämän useasti taputuksin tai naurunpurskahduksin.

Seuraavaksi kuuntelin pari Suomen kirjailijaliiton ohjelmanumeroa, kirjailijoiden taloudellisesta tilanteesta sekä fiktion suhteesta todellisuuteen. Rahapuhe oli kiinnostavampaa, mutta kumpikaan keskustelu ei suuremmin ravistellut.

Yksi messujen ilahduttavimmista kokemuksista oli puolestaan lavarunobattle, jossa kriitikot arvostelivat lennosta Helsinki Poetry Connectionin jäsenten esittämää lavarunoutta. Olisin seurannut pidempäänkin! Aina, kun kuulen lavarunoutta, innostun siitä kovasti.

Ari Haasio kertoi mukaansatempaavaan tyyliinsä hikikomoreista eli koteihinsa lukkiutuvista nuorista. Sen jälkeen Minna Rytisalo kertoi viehättävään tyyliinsä Rouva C.:stä. Haastattelija haastoi Minna R:n ajatusleikkiin, ja kysyi, mitä Minna C tuumaisi kirjamessuista. Pitäisi varmaan, kuului vastaus, olihan Minna C kauppanainen.

Sitten oli vuorossa yksi etukäteen herkullisimman kuuloisista ohjelmanumeroista: Saara Turunen haastatteli Antti Majanderia. Harmi vain, että roustaus ja grillaus jäi vähän vaisuksi, koska Majander ei lähtenyt tosissaan tai edes leikillään mukaan Turusen tenttaukseen vaan piiloutui etäisen asenteen ja silmien pyörittelyn taakse.

Tie vei seuraavaksi messujen lukupiiriin, jossa keskusteltiin Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -kirjasta. Pidin Savonlahden kirjasta hurjan paljon, ja niin tuntui pitäneen moni lukupiiriin osallistunutkin. Oli hauska kuulla, kuinka moni erilainen ja eri-ikäinen lukija oli samaistunut tähän nuoren naisen tarinaan.

Lukupiirin jälkeen olin jonkinlaisessa messuhurmiossa, enkä halunnut lähteä kotiin, vaikka väsytti. Vaeltelin ympäriinsä, katselin kirjoja, kävin syömässä. Kuuntelin Eveliina Niemistä, joka kertoi Late Bloomers -kirjastaan, ja pysähdyin seuraamaan KirjaKallion runoklubia, jossa esiintyivät Patricia Lockwood  ja Tuukka Pietarinen. Open mic -osuudessa omia runojaan lausuivat untuvaiset nuoret, ja olin liikuttuneen iloinen siitä, että runous elää ja kiinnostaa. Voi olla, että väsymyksellä ja kuohuviinillä oli osuutta liikutuksen tunteeseen.

Sunnuntaina herkistelin lisää. Kerkko Koskisen ja Anni Sinnemäen haastattelu vei Ultra Bran tarinan kautta omaan nuoruuteen. Eri tavalla herkistyin seuraavassa keskustelussa, jossa kysyttiin, mitä tapahtuu #metoo-vallankumouksen jälkeen. Pelkkä hashtag ei riitä eikä maailma ole tullut valmiiksi. Keskustelijat vaativat tekoja ja muutoksia: jokainen voi vähintään allekirjoittaa Suostumus2018-kansalaisaloitteen!

HS Esikoiset kuuluu ohjelmaan joka vuosi. Tänä vuonna tunsin itseni suorastaan valveutuneeksi, koska olin lukenut peräti kolme esikoispalkintoehdokkaista. (Eeva Turusen Neiti U on suosikkini.) Niistä, joita en ole lukenut, kiinnostuin eniten Silvia Hosseinin Pölyn ylistyksestä.

Messut päätti osaltani Saara Turusen Sivuhenkilöä käsittelevä lukupiiri. Sivuhenkilön moniulotteisuus nousi hyvin esiin kirjasta käydyssä keskustelussa, sen verran erilaisia ajatuksia ja tunteita se oli lukijoissa nostattanut. Kommenteista huomasi myös sen, että kirja oli onnistunut koskettamaan lukijoita voimakkaasti, olivatpa nämä sitten pitäneet kirjasta tai pitäneet sitä kamalana.

Voin tunnustaa, että olen tällä hetkellä aivan Saara Turusen lumoissa. Pidin paljon Rakkaudenhirviö-esikoisromaanista. Tavallisuuden aave -näytelmä oli aivan käsittämättömän upea. Sivuhenkilöön puolestaan rakastuin aivan täysillä. Turunen käsittelee niin monia aiheita, jotka koen läheisiksi ja tärkeiksi. Turunen saa siis loistaa näiden messujen kirkkaimpana tähtenä!

Paluu arkeen on sujunut yhtä kankeasti kuin aina messujen jälkeen. Onneksi kirjat ja lukeminen jäävät, vaikka messut ovatkin ohi.

Kiitos taas kerran kirjamessut! Kiitos messukeskus bloggaajapassista! Ja kiitos te kaikki, joiden kanssa vaihdoin messuhulinassa kirjallisen ajatuksen tai pari!