Hanna-Reetta Schreck: Minä maalaan kuin jumala

Hanna-Reetta Schreckin elämäkerta tuo eteemme muotokuvan vahvasta, omapäisestä ja omaäänisestä taiteilijasta. Ellen Thesleff loistaa Schreckin kuvaamana kirkasta ja lumoavaa valoa, joka houkuttelee uppoamaan syvälle taiteilijan elämään ja teoksiin.

Kirja etenee kronologisesti seuraten Thesleffin elämää lapsuudesta vanhuuteen ja kuolemaan. Ellenin elämänvaiheiden ohella Schreck kuvaa mm. naisen asemassa tapahtuvia muutoksia, taideopiskelijoiden elämää Pariisissa, Firenzen kansainvälistä taiteilijayhteisöä 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä ja maailmanpolitiikan myllerryksiä. Ellen koki läheltä niin Suomen itsenäistymisen ja sisällissodan kuin kaksi maailmansotaakin. Kirja onkin paitsi mielenkiintoinen taiteilijamuotokuva, myös kiehtovaa ajankuvaa.

Jokaisen luvun aloittaa hiukan laajempi esittely jostakin Ellenin maalauksesta. Teoksia käsitellään luonnollisesti kirjassa muutenkin, mutta nämä pidemmät esittelyt olivat kirjassa olennaisia, koska ne tarjosivat lähikuvaa nimenomaan Ellenin taiteeseen. Itse olisin voinut lukea näitä teosanalyyseja enemmänkin, mutta koska kyseessä on ensimäinen perusteellinen elämäkerta Thesleffistä, on luonnollista että painopiste on enemmän juuri elämäntarinassa, ei niinkään teosten syväanalyysissä.

Ellen tulee lukijalle tutuksi paitsi maalaustensa, myös sanojensa kautta. Kirjassa on runsaasti lainauksia Ellenin kirjoituksista, erityisesti kirjeenvaihdosta. Kirjoitustyylissä on ajatustenvirtaa, huudahtelua ja ironiaa, itseriittoisuutta, innostusta ja voimakasta tahtoa. Kirjan lukuisat valokuvat puolestaan esittelevät naisen, joka haastaa vuosisadankin takaa suoralla katseellaan.

Niin Ellenin teoksista kuin sanoistakin huokuu voimaa ja elämänhalua. Sitä mielenkiiintoisempaa onkin lukea aikalaiskritiikkejä, jotka toistuvasti kuvasivat Thesleffiä värittömäksi, hennoksi ja henkistyneeksi. Toisaalta hänen taidettaan saatettiin vieroksua myös liian voimakkaana ja "maskuliinisena". Kritiikkiin vaikuttivat voimakkaasti käsitykset siitä, mitä naisen tai naistaiteilijan oletettiin olevan. Kun Thesleff ei tuntunut mahtuvan tuohon ahtaaseen muottiin, hänet yritettiin joko väkisin sovittaa siihen, tai hänen moitittiin olevan vääränlainen.

Suuren siivun kirjassa saa Thesleffin suhde teatterin merkkimieheen Gordon Craigiin. Ellenille Gordon oli mitä ilmeisimmin elämän suuri rakkaus, kun taas Gordonille Ellen oli yksi nainen monien joukossa, joskin "älykkäin nainen" jonka tämä oli koskaan tuntenut. Ystävyys ja taiteellinen sukulaissieluisuus joka tapauksessa kestivät heidän välillään vuosikymmenien ajan, jatkuen aina Ellenin kuolemaan saakka.

Vaikka Craigin merkitys Thesleffin elämässä epäilemättä oli suuri, hän tuntui saavan tässä kirjassa omaan makuuni vähän liikaakin tilaa. Ellen on sentään hurjan kiinnostava aivan omana itsenään, ei ainoastaan suhteessa mieheen! Mitään muuta kritisoitavaa en kirjasta löydäkään – laadukas, eläytyvä, kiehtova elämäkerta ja kaunis muotokuva tinkimättömästä taiteilijasta.

Kirjan ovat lukeneet myös tuijata, riitta k, Leena ja Hannele.

Hanna-Reetta Schreck: Minä maalaan kuin jumala. Ellen Thesleffin elämä ja taide
Kansi: Annukka Mäkijärvi
Teos, 2017