"Mitä se tarkkaan ottaen oli? Keskustelua? Harjoitusta, jotta pärjäisimme tulevaisuudessa ihmisille, jotka olivat oppineet käyttämään sanoja samalla tavalla kuin me? Viitteellistä kommunikaatiota, jolla viestimme toisillemme, että välillämme oli perusta pitkään ja hedelmälliseen ystävyyteen? Sivistyksen kilpi, jonka taakse kätkimme seksuaalisen halun? En osaa sanoa."
Elena Ferranten Napoli-sarjan ensimmäinen osa ei täysin vakuuttanut minua, mutta sen verran paljon siitä pidin, ettei ollut epäilystäkään, lukisinko seuraavankin osan. Totta kai minua kiinnosti tietää, mitä italialaisille ystävyksille, Lilalle ja Elenalle tapahtuisi, kun he siirtyisivät tyttöydestä kohti naiseutta.
Kirjan alussa Lila on juuri mennyt naimisiin, kun taas Elena on edelleen koulutyttö. Tämä aiheuttaa heti hankausta ja ristiriitoja tyttöjen suhteeseen: kateus, kilvoittelu ja keskinäinen nokittelu leimaavat Lilan ja Elenan välejä jatkuvasti. Tai tällaisen kuvan meille antaa kertojaäänenä toimiva Elena, jonka suodattamana kaikki kuvataan. Onko kilpailu todellista vai onko se olemassa vain Elenan mielessä? Kuinka rehellisen kuvan Elena antaa Lilasta – tai itsestään?
Lilan elämää hallitsevat kirjassa ennen kaikkea ihmissuhteet, aviomies, rakastaja ja lapsi. Elenan elämässä taas keskeistä on opiskelu ja pyrkiminen pois omilta juurilta. Elena haluaa päästä irti köyhyydestä, äidistään jota on aina hävennyt, Napolista, ehkä myös Lilasta ja tämän elämästä. Mutta hän tuntee itsensä usein huijariksi, tytöksi joka vain esittää opiskelijaa, tyttöystävää tai yhteiskunnallisesti tiedostavaa naista. Onko mahdollista nousta lähtökohtansa yläpuolelle, vai kuuluuko sivistyneen kirjakielen takana aina Napolin murre?
Pidin Uuden nimen tarinasta enemmän kuin sarjan aloitusosasta, mutta hurmaantunut en ole vieläkään. Jostakin syystä en tempaudu täysillä mukaan Ferranten kerrontaan, ja välillä tunsin jopa pitkästyväni kirjan parissa. Varsinkin kirjan alkupuoli, jossa vatvotaan luku toisensa jälkeen Ischian rannoilla tapahtuvaa kolmiodraamaa, oli vähällä uuvuttaa minut. Asioita toistettiin ja alleviivattiin, ja olisin helposti voinut napsaista kirjasta reilut sata sivua pituutta pois. Jossain vaiheessa tuntui, että jos Lilan silmät vielä kerran siristyvät viiruiksi, menetän malttini.
Ja sitten kuitenkin, kyllä tässä kirjassa kiehtovuutta oli. Minulle Uuden nimen tarina heräsi eloon viimeistään siinä vaiheessa, kun Elena lähti opiskelemaan Pisaan. Elenan kamppailut identiteetin etsimiseksi ja oman paikan löytämiseksi olivat tuhannesti kiinnostavampia kuin kaikki ihastumiset ja suhdesotkut yhteensä. Erityisen paljon pidän siitä, kuinka Ferrante antaa Elenan kuvata toisaalta itseään, toisaalta Lilaa. Kuinka lukijan pitäisi Elenan kertomaa tulkita, kumman tytön puolelle asettua – vai eikö kummankaan. Muut henkilöhahmot jäävät melko haaleiksi varjokuviksi, ja ehkä senkin takia kirjan ihmissuhdekiemurat jättivät minut kylmäksi. Lilan ja Elenan suhde on se merkittävä ihmissuhdesolmu.
En siis voi sanoa potevani vieläkään Ferrante-kuumetta, mutta matka sarjan parissa tulee varmasti jatkumaan.
Uuden nimen tarinasta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Omppu, tuijata, riitta k, Elina, Milamilim, Katja ja Kirjaluotsi.
Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (Storia del nuovo cognome, 2012)
Suom. Helinä Kangas
Kansi: Martti Ruokonen
WSOY, 2017
Minulle kävi niin päin, että Loistava ystäväni kolahti vielä syvemmälle kuin tämä, vaikka tämäkin vei mukanaan. Jonkinlainen lukuhurma suorastaan iski. Voi se Ferrante-kuume vielä iskeä sinuunkin. ;)
VastaaPoistaElina, annan kyllä Ferrantelle edelleen mahdollisuuden hurmaamiseen. :) Tosin luulen, että välimme pysyvät enemmänkin ystävällisinä kuin kovin kiihkeinä: en ihan koe Ferranten tyyliä omakseni.
PoistaKoin samoin kuin Elina eli Loistava ystäväni oli hitusen vahvempi, mutta Napoli -kuumeessa ollaan ihanasti.
VastaaPoistaLeena, minulla Napoli-kuume on jäänyt saavuttamatta, ja tunnen oloni melkein ulkopuoliseksi, kun lukija toisensa jälkeen hurmaantuu Ferrantesta. :)
PoistaEn ole lukenut kumpaakaan kirjaa, mutta kuulostaa oikeasti mielenkiintoiselta tuo Elenan ja Lilan välinen ystävyys ja Elenan sisäinen mielenmyllerrys.
VastaaPoistaPearl Clover, mielenkiintoisia nämä kirjat ehdottomasti ovat, sitä en voi kieltää, vaikka en täysin ihastunut olekaan. Kannattaa kokeilla.
PoistaMulle taas tämä toinen osa oli hurjasti ekaa parempi (ekassa parasta oli alku, joka olikin tosi hieno). En sitten tiedä mikä vaikutus on sillä, että ekan luin suomeksi ja tämän kakkosen (+ kolmosen) englanniksi. Ainakin niihin pääsin paljon syvemmälle sisään.
VastaaPoistaOmppu, kielikin varmasti vaikuttaa. Mietin usein lukiessani, että näissä kirjoissa eivät varmaan kaikki vivahteet käännöksissä edes välity, sen verran merkittävässä osassa kieli ja sen variootiot kirjoissa olivat.
Poista