Jake Whyte on nuori nainen, joka asuu yksin karulla englantilaisella saarella ja kasvattaa lampaita. Jake haluaa pysytellä erillään muista saaren asukkaista mutta joutuu pakostakin tekemisiin heidän kanssaan, kun hänen lampaitaan alkaa löytyä raa'asti tapettuna. Samalla kun tarina seuraa Jaken elämää nykyhetkessä, se kertoo takautuvasti menneisyydestä, edeten yhä kauemmas kohti hetkeä, joka muutti Jaken elämän.
Evie Wyldin kirja on kerronnaltaan vähäeleinen, mutta tapahtumiltaan ja teemoiltaan runsas teos. Kaikkien aiheiden joukosta voimakkaimmin minulle nousi esiin yksinäisyys. Melkein kaikki kirjan henkilöt tuntuvat olevan pohjattoman, raastavan yksinäisiä. Jotkut ovat sitä olosuhteiden seurauksena, jotkut menetettyään läheisensä, jotkut vastoin omaa tahtoaan. Toiset oma luonne ajaa ulkopuolisiksi, toiset päätyvät yksinäiseen elämään tekojensa seurauksena. Nämä yksinäiset voivat olla valmiita epätoivoisiin ja tuhoisiin tekoihin saadakseen läheisyyttä. Ja toisaalta he haparoivat kömpelösti mutta vilpittömästi kohti toista ihmistä.
Wyldin kirja on hienosti kirjoitettu, ja sen takautuvasti aukeava tarina koukuttaa tehokkaasti. Kirjan lukeminen oli ajatustyönä antoisaa, mutta en voi sanoa, että se olisi tunnetasolla koskettanut minua kovinkaan paljon. Ehkä kirjan menneisyyden arvoituksen ratkaiseminen vei mukanaan lukiessa niin tehokkaasti, etteivät tapahtumat päässeet ihon alle. Lukiessa korostui enemmän se, mitä on tapahtunut, miten tähän tilanteeseen on päädytty, kuin se mitä henkilöhahmot tuntevat tai millaisia he ovat.
Jake on päähenkilönä kyllä mukavan omalaatuinen – isokokoinen, miehekkääksi luonnehdittu nainen, erakkoluonne, tunteidensa kanssa täysin eksyksissä. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä helpompi Jakea kohtaan on tuntea myötätuntoa, sitä helpompi häntä on ymmärtää. Kuitenkin minusta tuntui välillä siltä, ettei nykyhetken Jake ollut sama ihminen kuin takautumien Jake, vaikka juuri takautumat selvittivät sitä, miten hänestä on tullut sellainen kuin hän on. Loogisesti Jaken kehityskulku on kyllä uskottava, mutta silti minulle ei ihan syntynyt Jakesta kuvaa kokonaisena ihmisenä.
En siis ihastunut Kaikkiin laulaviin lintuihin varauksetta, mutta lukukokemuksena kirja oli silti ehdottomasti suositeltava. Aina kirjojen ei tarvitsekaan hurmata, vaan rittää että niiden lukeminen on kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää.
Kirjan ovat lukeneet myös esimerkiksi tuijata, Laura, Katri, Hannele ja Jonna.
Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut (All the birds, singing, 2013)
Suom. Sari Karhulahti
Tammi, 2016
Tämä kirja kolahti ja kovaa. Tykkäsin tosi paljon :)
VastaaPoistaMai, minulle tämä ei niin kovaa kolahtanut, mutta mielenkiintoinen kirja tämä kyllä oli.
Poista