"En tiedä, oliko luokan opettaja lasten Joni-leikeistä mitenkään tietoinen. Varmaankin oli eikä ollut – niin kuin asiat nyt aina ovat sekä sekä että että.
Mutta sillä välitunnilla jokin oli toisin."
Erkka Mykkäsen Kolme maailmanloppua liikkuu kummallisen alueella. Mininovelleissa esiintyvät mies, jonka kalju syttyy tuleen, nainen joka järvellä soutaessaan kohtaa nuoren version keski-ikäisestä aviomiehestään ja mies joka rakentaa bunkkeria maailmanlopun varalle. Jotkut tarinat hylkäävät reaalimailman lait kerta kaikkiaan ja viittaavat kintaalla syy-seuraussuhteille. Toisissa kertomuksissa kummalliset tapahtumat taas on helppo tulkita vertauksina – tai olla tulkitsematta. Ehkä kaikessa on kyse kirjan alaotsikon mukaisesti vain kuvitelmista.
Kirjan pienet tarinat ovat lyhyimmillään alle sivun mittaisia ja pisimmilläänkin alle kymmenen sivua. Yhdessä sivussakin ehtii kertoa yllättävän paljon: jos ei tarinaa niin ainakin tunnelman tai mielikuvan. Mykkäsen novelleissa oleellista ei ehkä muutenkaan ole se, mitä tapahtuu (tai varsinkaan miksi), vaan kyse on enemmänkin ajatusten ravistelusta. Kerronta on tiivistä, ja lyhyet tarinat pitävät lukijan valppaana.
Minua ilahdutti erityisesti se, kuinka Mykkänen onnistui melkein kaikissa tarinoissaan aidosti yllättämään. Kertomus tuntuu etenevän tiettyyn suuntaan, ja vaikka lukija tietää, että jotakin odottamatonta on luultavasti luvassa, Mykkäsen käännökset vievät silti oudoille poluille. Tunnelmatkin voivat vaihdella julmasta humoristiseen tai herkästä täysin absurdiin. Pidin myös Mykkäsen kielestä, jossa on selkeyttä ja kauneutta, mukavana ristiriitana tarinoiden synkkien ja julmien sävyjen rinnalla.
Kirja päätyi minulle viime vuoden kirjamessujen bloggaajabrunssilla, jossa sai valita luettavaksi kolme uutuuskirjaa. Mykkäsen kirja valikoitui kiinnostavien teosten joukosta aiheensa vuoksi, mutta myös kirjan ulkoasu vaikutti valintaan. Markus Pyörälän suunnittelema kirja on yksinkertaisuudessaan viehättävä ja juuri sellainen kaunis kirjaesine, jonka mielellään haluaa säilyttää omassa hyllyssään.
Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Suketus, Katja, Erja, Kaisa, Niina T, Mari A ja tuijata.
Erkka Mykkänen: Kolme maailmanloppua. Kuvitelmia
Kansi: Markus Pyörälä
WSOY, 2015
Minulle tarttui tämä kirja mukaan myös messubrunssilta, ja luinkin sen jo viime vuoden puolella. Kirja on vaan niin outo, etten jotenkaan ole vielä osannut järkevästi jäsentää ajatuksiani siitä :D Mutta olet kyllä ehdottoman oikeassa, että Mykkänen pääsee yllättämään aidosti!
VastaaPoistaIsa, tämä kirja kieltämättä hämmentää ajatuksia sen verran, ettei kirjasta ole ihan helppo kirjoittaa. Ehkä juuri siksi tykkäsin tästä: kirjaa ei saanut ihan helposti pureksittua vaan oli pakko vähän sulatella.
Poista