Antonio Tabucchi: Kertoo Pereira

"Pereira kertoo että olisi halunnut sanoa paljon asioita. Hän olisi halunnut vastata että hänen yläpuolellaan oli hänen toimitusjohtajansa, joka oli hallituksen kannattaja, sitten hallitus, hallituksen poliisi ja sensuuri, ja että Portugalissa kaikilla oli suukapula, ettei omaa mielipidettään yleensäkään voinut ilmaista vapaasti, ja että hän vietti päivänsä surkeassa kopperossa Rua Rodrigo da Foncecalla hengenahdistusta potevan tuulettimen seurassa ja ovenvartijaeukon vahtimana  joka luultavasti oli poliisin kätyri."

Maisteri Pereira on Lissabonilainen-lehden kulttuurisivujen toimittaja. Pereira on melko väritön hahmo, lapseton leskimies ja reilusti ylipainoinen. Työssään kulttuuritoimittajana hän kirjoittaa pieniä muistokirjoituksia ja kääntää vanhaa eurooppalaista kirjallisuutta jatkokertomuksina julkaistavaksi. Lissabonilainen on lehti, joka kirjoittaa esimerkiksi maailman ylellisimmän risteilyaluksen matkasta, mutta ei niistä "kauheista asioista", joista Pereiran kantapaikan tarjoilija vihjailee. On kesä 1938, Espanjassa käydään sisällissotaa ja Portugalissa eletään salazarilaisen diktatuurin ensimmäisiä vuosia.

Politiikka ei kiinnosta Pereiraa, joka uskoo että kirjallisuus on tärkeintä maailmassa. Mutta mitä Pereiran pitäisi tehdä nuorelle Monteiro Rossille, joka tarjoaa Lissabonilaiselle täysin sopimattomia muistokirjoituksia, kirjoituksia joissa on kumouksellisia aatteita poliittisesti epätoivotuista henkilöistä. Vähitellen Pereiran elämään ilmestyy yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät sovi puolueettoman kulttuuritoimittajan vakiintuneisiin tapoihin ja ajatusmalleihin.

Antonio Tabucchi kertoo Pereiran tarinan eleettömän toteavaan tyyliin. Tekstin rytmi on tasainen, melkein luettelomainen. Kirja on kuin raportti tai kuulustelupöytäkirja, mutta kuka lukijalle raportoi. Kenelle Pereira tapahtumista kertoo?

Kirja on kuin ulkopuolisen tarkkailijan raportti, mutta toisaalta siinä on jotakin sadunomaista. Pereira vaeltaa kaupungin katuja kuin satujen sankarit, kohtaa erilaisia neuvonantajia ja joutuu valitsemaan oman tiensä. Oman sävynsä kertomukselle antaa pieni absurdin huumorin hymynkare, joka väreilee pinnan alla. Tabucchin kirja on pienimuotoinen mutta se puhuu suurista asioista. Kirja houkuttelee mukaansa vähitellen, ja alun verkkaisista hetkistä edetään kohti intensiivistä loppua. Miten toimia elämän käännekohdissa, historian murhenäytelmien hetkillä, kysyy kirja, ja yhden vastauksen kertoo Pereira.

Antonio Tabucchi: Kertoo Pereira (Sostiene Pereira, 1994)
Suom. Liisa Ryömä
Kansi: Eero Heikkinen
Tammi, 1996