"Joskus taivas tippuu, joskus maa vajoaa. Joskus iskee niin käsittämätön onni, että sen kanssa on vaikea kyetä jatkamaan.
Joskus tapahtuu jotain – vain yhden ainoan kerran – mutta koko loppuelämän joutuu miettimään, miksi. Joskus ei tapahdu mitään, ja koko loppuelämän miettii, miksi se ei tapahtunutkaan."
Onko ihmisen helpompi uskoa sattumaan vai kohtalooon? Onko suuri onnettomuus helpompi hyväksyä, jos uskoo että kaikki on johdatusta tai ylhäältä säädettyä? Missä määrin ihminen voi itse vaikuttaa omaan tarinaansa? Surun hetkellä ihminen voi saada lohtua siitä ajatuksesta, että kaikella on tarkoitus: asioiden kuului mennä näin, vaikka emme vielä ymmärräkään, miksi. Tai voi käydä niin, että suru saa ihmisen menettämään uskonsa johdatukseen: mitään järkevää selitystä tapahtuneelle ei löydy.
Entä suuri onni? Olemmeko sen kohdalla tapivaisempia uskomaan omaan ansioomme, sattumaan vai universumin johdatukseen? Ja voiko onni kääntyä onnettomuudeksi? Kuinka paljon hyvää tuuria yksi ihminen jaksaa kantaa?
Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat kertoo ihmisistä, joiden kohdalle osuu koko elämän muuttavia epätodennäköisiä sattumuksia. Tytöstä, joka on menettänyt äitinsä onnettomuudessa; naisesta jonka sisällä kasvaa erilainen lapsi; miehestä joka selviää hengissä useammasta salamaniskusta; naisesta joka voittaa loton päävoiton kahdesti. Miksi juuri heille tapahtuu näitä asioita?
Taivaalta tippuvat asiat on kirja sattuman oikuista ja selviytymisestä. Se kertoo järkytyksestä, epäuskosta ja suurimmasta surusta ja pohtii, voiko niistä selvitä. Voiko asioista päästä yli vai päätämmekö vain jättää jotkut asiat taaksemme? Parantaako aika haavat?
Ahavan kirjassa on hieno tunnelma: hiukan epätodellinen, hiukan ahdistava mutta silti rauhallisen kirkas. Asioita ei selitetä puhki, ja moni asia jää kesken – kuten asiat jäävät kesken elämässäkin. Pidin kirjasta sitä enemmän, mitä pidemmälle luin, ja viimeistään lopun avoimuus ja epämääräisyys vakuuttivat minut. Hieno kirja.
Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Sara, Omppu, Katja, Jassu, tuijata, Unilmia, Minna ja Arja.
Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
Kansi: Jenni Noponen
Gummerus, 2015
Minä taas ihastuin enemmän alkuosaan. Annoin muuten tämän tyttäreni opelle lahjaksi. Mitäköhän tykkäsi? Ainakin oli vaihtelua, kun muut antoi suklaata. Hyvää uutta vuotta.
VastaaPoistaOmppu, minulle kirja kasvoi lukiessa. Ei ehkä niin, että loppu olisi ollut alkua parempi, vaan niin että kirjan kerrokset lisäsivät sen kiinnostavuutta.
PoistaHyvää uutta vuotta hiukan jälkijättöisesti!
Tämä oli oikein hyvä kirja. Pidin erityisesti uskottavasta lapsikertojasta!
VastaaPoistaLaura, Ahava oli tosiaan onnistunut tavoittamaan lapsen äänen hyvin. En ole maailman suurin lapsikertojien ystävä, mutta tässä toimi.
Poista