Minun ääneni Blogistanian kisoihin!

On taas aika valita Blogistanian vuoden parhaat kirjat. Tänä vuonna bloggaajat äänestävät samana päivänä kaikissa neljässä kategoriassa. Minä osallistun kisaan Finlandia-, Globalia- ja Tieto-kategorioissa.

Finlandia

Tässä kategoriassa listan laatiminen oli vaikeinta. Potentiaalisia ehdokkaita oli neljä (ehkä viisikin), joista piti yrittää karsia kolme parasta. Ehdokkaat olivat niin tasavahvoja, että oli myös vaikea päättää kirjojen paremmuusjärjestys. Tähän nyt kuitenkin päädyin:

1. Pauliina Rauhala: Taivaslaulu 3 pistettä.

"Mustavalkoisuuteen tai totuuden julistamiseen Rauhala ei muutenkaan sorru. Jos Taivaslaulu jotain totuutta julistaa niin suvaitsevuutta. Suvaitsevuutta erilaisia ajattelutapoja ja erilaisia uskontapoja kohtaan. Suvaitsevuutta ja ymmärrystä väsymystä kohtaan. Suvaitsevuutta omaa itseä kohtaan."

2. Marisha Rasi-Koskinen: Valheet 2 pistettä.

"Valheiden maailma on hiukan unenomainen, painajaismainenkin. Se on kuin labyrintti, jossa lukija eksyessään huomaa palanneensa lähtökohtaan, ja sen aika on kuin spiraali, jossa ei ole alkua tai loppua. Ja Valheet on kirjana vangitseva lukukokemus, joka jää pyörimään mielessä."

3. Kjell Westö: Kangastus 38 1 piste.

"Westö kohdistaa nyt katseensa muutamaan henkilöhahmoon ja lyhyeen ajanjaksoon. Verkkainen tahti ja kauniisti virtaavat lauseet tuovat kuitenkin kerrontaan ilmavuutta. Teksti hengittää luontevasti ja vapautuneesti. Kirja on monella tapaa Westön kaunein teos, vaikka sen kauneus onkin kovin surumielistä."

Globalia

Luin viime vuonna aika vähän ulkomaisia uutuuksia, mutta luettujen joukosta erottui kuitenkin selvä kolmen kärki. Myös kirjojen järjestys oli tässä kategoriassa helppo päättää. Tässä ehdokkaani:

1. Haruki Murakami: 1Q84 3 pistettä.

"Vai rakastanko kenties sittenkin eniten 1Q84:n hiukan painajaismaista mutta myös kaunista maailmaa? Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että 1Q84 on Murakamin parhaimpia kirjoja – tai ainakin yksi minua eniten koskettaneista." 

2. Colm Tóibín: Äitejä ja poikia 2 pistettä.

" Haikea surumielisyys sävyttää lukukokemusta, eikä Tóibín päästä lukijaansa helpolla. Vähäeleisten tarinoiden taakse kätkeytyy kerroksia, joiden tummat sävyt paljastuvat vähitellen."

3. Chad Harbach: Pelin henki 1 piste.

"Kirja on pullollaan tunnelmaa: nuoruuden kiihkoa ja epävarmuutta, vanhuuden surumielisyyttä, ystävyyttä ja rakkautta. Kirpeitä kevätaamuja, joissa pallon napsahdus mailaa vasten kaikuu erityisen kirkkaasti. Aurinkoisia syyspäiviä, jotka saavat värit hohtamaan kuin lasimaalaukset. Valvottuja öitä, joille maun antavat kahvi ja särkylääkkeet."
 
Tieto

Tietokirjojen joukossa oli paljon hyviä, mutta tässäkin kategoriassa kärki erottui selkeästi joukosta. Kolmossijasta oli kuitenkin pientä kamppailua.

1. Anu Silfverberg: Äitikortti 3 pistettä.

"Silfverberg tarkastelee äitiyttä ilahduttavan monesta eri näkökulmasta, hän on hauska, terävä ja kirpeä. Taittelin sivuja koirankorville, nauroin ja liikutuin. Epäilemättä joitakin lukijoita tämä kirja myös ärsyttää tai suututtaa, sillä Silfverberg ei suinkaan sovittele tai siloittele, vaan sanoo analyyttisetkin sanansa varsin suorasukaisesti. Silti, tai juuri sen vuoksi, suosittelen kirjaa kaikenlaisille vanhemmille ja lapsettomille."

2. Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin 2 pistettä.

"Jotkut lukijat ovat kritisoineet kirjaa siitä, että tutkimuksena se on varsin heppoinen. Mutta Kankimäki ei missään vaiheessa väitäkään olevansa tutkija, eikä hän suinkaan peittele harrastelija-asemaansa. Minua itseäni epäakateeminen ote ei lainkaan haitannut, enkä oikein usko että olisin tullut lukeneeksikaan tieteellistä tutkimusta Tyynynaluskirjasta, vaikka se olisi ollut kuinka ansiokas tahansa. Sen sijaan Kankimäen kirja herätti suuren halun lukea itse Tyynynaluskirja."  

3. Tommi Melender: Yhden hengen orgiat 1 piste.

"On myös helppo nyökytellä Melenderin ajatukselle siitä, että kirjallisuuden kautta syntyy inhimillisiä verkostoja: kirjallisuus tekee maailmassa olemisesta vähemmän yksinäistä. Melender kokee lempikirjailijansa tärkeiksi ystäviksi, vaikka ei heitä koskaan ole tavannutkaan, ja häntä ilahduttaa ajatus siitä, että on olemassa muita ihmisiä, jotka saavat lohtua samoista kirjoista kuin hän."