Rauha S. Virtanen: Joulukuusivarkaus

Joulukuussa Lumiomenan Katja on viettänyt lumisten kirjojen viikkoja, joiden aikana hän on kirjoittanut blogiinsa kirjoista, joissa lumi on tavalla tai toisella merkittävä elementti. Teema oli minusta niin viehättävä, että halusin ehdottomasti osallistua lumiviikkoihin, ja olenkin nyt lukenut kaksi lumiaiheista kirjaa, joista ensimmäisenä esittelen Rauha S. Virtasen nuortenkirjan Joukukuusivarkaus. Kirja sopii erinomaisesti paitsi lumiteemaan myös näihin joulunaluspäiviin, sillä Joulukuusivarkaudessa eletään juuri näitä hetkiä vuonna 1970 – kirjassa riittää runsaasti niin lunta kuin joulutunnelmaakin.

"Jonkunhan oli otettava jutut tosissaan. Jengit puhuivat ja paasasivat porvarillisten arvojen murskaamisesta ja myyttien horjuttamisesta ja vaelsivat pontevin mielin mielenosoituksissa, mutta entä sen jälkeen? Joka iikka painui taatusti kotiin syömään kinkkua ja riisipuuroa. Kukaan ei pilannut kotinsa joulua.
Eirako olisi ainoa, joka pilaisi?
Hän katseli perhettä. Siinä ne nyt hymyilivät hökötyksissään kaikki. Tortut, olut, joulukertomus – voi hyvät ihmiset, miten äkkiä niiltä vaikeudet unohtuivat, kun niikseen tuli. Fiilinki nousi kuin pullat uunissa.
Ei kai kukaan täysjärkinen ihminen tahtonut näiltä pilata pieniä iloja. Ei hänkään, se oli selvä. Toiselta taholta olisi kai ilonpilaaminen aloitettava." 

Eira on Nurmen vähävaraisen työläisperheen vanhin lapsi. Aikaisemmin Eiran elämän täyttivät hippiaate, Hair-musikaali ja liehuvakutrinen poikaystävä Jusse Raikala. Ensimmäisen lukiovuoden syksynä Eira on kuitenkin kokenut poliittisen herätyksen: popparit ovat vaihtuneet Leniniin ja Che Guevaraan ja Jussea enemmän Eiraa kiinnostaa vasemmistonuorten johtajahahmo, fanaattinen ja karismaattinen Lenni.

Eiran Jarkko-veljeltä taas on laittomasti pidätetty kukkakaupan palkka: rahoilla oli ollut tarkoitus ostaa perheelle joulukuusi. Kun Jusse ehdottaa, että Eira ja Jarkko varastaisivat kuusen hänen rikkaan isänsä metsästä, sisarukset ryhtyvät tuumasta toimeen. Jouluun on kaksi yötä, ja sekä Nurmen että Raikalan perheet valmistautuvat jouluun omilla tavoillaan – ja kaupungin ylle lankeaa lumisade "tasaisesti kuin ei aikoisi koskaan tyrehtyä." 

Joulukuusivarkaus edustaa Lintu pulpetissa -kirjan ohella Virtasen poliittista nuortenkirjallisuutta. Ehkä juuri vasemmistolaisen sävyn vuoksi nämä kaksi kirjaa eivät ole yhtä tunnettuja ja rakastettuja kuin esimerkiksi Selja-sarja. Poliittisuuden vuoksi näihin kirjoihin on tietysti nykyperspektiivistä helppo suhtautua kriittisesti tai naureskellen – toisaalta niistä voi lukea kiehtovaa ajankuvaa 70-luvusta jolloin rintapielet koristettiin Lenin-merkeillä ja mielenosoitukset ovat kuin suola puurossa: jos niitä ei jossain yhteydessä ole, niitä suorastaan kaipaa. Minulle nämä kaksi kirjaa ovat olleet hyvin rakkaita: poliittinen ote ei ole minua häirinnyt vaan enemmänkin kiinnostanut, ja lisäksi molemmissa kirjoissa on erinomaista henkilö- ja perhekuvausta, kuten Virtaselta sopii odottaakin. Ja vaikka kirjan nuorten marxilaiset ihanteet tietysti ovat auttamatta vanhentuneet, ei kaikkea kaupallisuuteen ja epätasa-arvoon kohdistuvaa kritiikkiä kannata ohittaa ajattelematta.

Nuoruudesta muistan, että Joulukuusivarkaus tuntui melkeinpä rankalta kirjalta. Sen maailma on varsin kaukana Seljojen nostalgisesta idyllistä: kirjassa tupakoidaan, ryypätään ja kärsitään kauheaa krapulaa. Raikalan perheen isä on väkivaltainen ja tyrannimainen: kohtaus jossa isä riepottaa Jussea tukasta pitkin keittiötä on piirtynyt lähtemättömästi mieleeni. Seksiä kirjassa ei sentään harrasteta, mutta siihenkin viitataan melko suoraan. Nykypäivän nuortenkirjoissa on varmasti paljon hurjempiakin juttuja, mutta 80-luvun nuorelle Joulukuusivarkaus tuntui tietystä vanhanaikaisuudestaan huolimatta varsin realistiselta nuorisokirjalta. Perhe-elämä ei suju suinkaan kitkattomasti, ja nuorten kokemuksissa oli paljon tuttua: ensimmäiset kuukautiset, kahnaukset vanhempien kanssa, ihastumiset.

Ja sitten on joulu. Virtasen Tapaamme Seljalla -kirjassa vietetään myös joulua, ja siinä joulu on lyhteineen, joulupöytineen ja lahjoineen harmonisen idyllinen. Joulukuusivarkaudessa jouluun mahtuu niin harmoniaa kuin säröäkin. Eira tovereineen suunnittelee kaupallista joulua vastustavaa mielenosoitusta, Nurmen perheessä äiti itkee, kun lapset syövät vieraille tarkoitetut joulutortut ja Raikaloiden ulkoisesti täydellinen joulu näyttäytyy ironisessa valossa isän väkivaltaisuuden ja Jussen kapinan valossa. Mutta mahtuu kirjaan idylliäkin. Salassa tehtyjen joululahjojen kutkuttavaa jännitystä, isälle yllätykseksi ostetun kaljakorin tuottama riehakas ilo ja puhtaaseen lumeen peittynyt öinen maisema.

Pari vuotta sitten myös Katja luki Joulukuusivarkauden joulun alla.

Rauha S. Virtanen. Joulukuusivarkaus
Kansi: Katriina Viljamaa-Rissanen
WSOY, 1970