Michael Foley: The Age of Absurdity. Why Modern Life makes it Hard to be Happy

"Yet, the advice from all the thinkers is that redemption comes not from others but from within the individual. And, to find strength from within , it is necessary to spend time alone."

Bongasin tämän kirjan lukulistalle Sivukirjaston Liinalta, joka puolestaan oli lukenut sen Booksyn haastamana. Toivottavasti joku vuorostaan innostuu nyt tutustumaan kirjaan, sillä The Age of Absurdity oli erittäin mielenkiintoinen kirja. Ja niin täynnä asiaa, että kirjan antia on vaikea tiivistää pieneen blogijuttuun.

Toisin kuin nimestä voisi ehkä päätellä, tässä ei ole kyseessä mikään self help -tyyppinen opas onneen. Foley itse asiassa suhtautuu self help -kirjoihin hyvin nihkeästi ja arvostelee niiden tarjoamia helppoja ja nopeita ratkaisuja. Sillä onni, kuten kaikki muutkin tavoittelemisen arvoiset asiat, vaatii aikaa, paneutumista ja kärsivällisyyttä, Foley kirjoittaa. Onnen etsintä saattaa kestää koko ihmisiän, ja todennäköisimmin onnellisuus saavutetaan, kun sitä ei tavoitella ollenkaan: tämä on yksi onnen absurdi piirre.

Foley ei niinkään neuvo, miten onnellisuus voitaisiin saavuttaa – enemmänkin hän analysoi modernia maailmaa ja omaa aikaamme. Foley ei myöskään suoraan väitä, että ihmiset olisivat ennen olleet selvästi onnellisempia kuin nykyään – onnellisuuden luonnetta ja sen saavuttamisen vaikeutta kun ovat pohtineet ajattelijat kautta aikojen – mutta monet nykyajalle tyypilliset piirteet tuntuvat olevan ristiriidassa sen kanssa, mitä onnellisuuden edellytyksenä on usein pidetty. Siinä missä onni on yhdistetty esimerkiksi ponnisteluun, yksinäisyyteen ja kuoleman hyväksymiseen, nykyaika korostaa helppoutta, sosiaalisuutta ja ikuista nuoruutta.

"But the spell of potential enchants the future at the expense of disenchanting the present. Whatever is actually happening today is already so yesterday, and the only true excitement is the Next Big Thing – the next lover,  job, project, holiday, destination or meal. As a consequence, the most attractive solution to problem is flight."

Nykyihmiselle on Foleyn mukaan tyypillistä jatkuva odotuksessa eläminen: onnellisuus löytyy aina seuraavasta työpaikasta, ihmissuhteesta, lomasta tai ostoksesta. Onnen odotuksesta on tullut olennaisempaa kuin onnesta, mikä kuvastuu esimerkiksi shoppailukulttuurissa. Seuraava ostos on aina kutkuttava lupaus onnesta, mutta käytännössä lukuisat ostokset jäävät käyttämättä: vaatteet riippuvat henkareissaan ja kirjat odottavat hyllyssä lukemista ikuisesti. Tämän lisäksi moderni ihminen uskoo ansaitsevansa onnellisuuden: hän on ansainnut parempaa palkkaa, unelmapuolison sekä mainetta ja kunniaa. Ja koska ihminen uskoo ansaitsevansa kaiken tämän, hän ei ole valmis ponnistelemaan asioiden eteen. Ei niiden saavuttamisen eteen eikä niiden säilyttämisen eteen.

Foley ammentaa aineistoa hyvin erilaisista lähteistä: hän siteeraa filosofeja, tarkastelee uskontoja, käy läpi erilaisia ihmisen käyttäytymiseen ja psykologiaan liittyviä tutkimuksia ja kertoo anekdootteja lähihistoriasta. Kirjatoukkaa ilahduttaa se, että kirjallisuus on voimakkaasti esillä, Shakespearen sonaateista Proustiin ja Joycen Odysseukseen. (Ja henkilökohtaisesti ilahduin siitä, että Foley tuntuu jakavan mielipiteeni juonivetoisista kirjoista.) Lukeminen onkin Foleyn mielestä yksi onnellisuutta lisäävä asia: koska lukeminen vaatii tarkkaavaisuutta, saa näkemään ihmeellisen arkisessa ja tavallisessa, kehittää empatiakykyä ja saa tuntemaan myötätuntoa erilaisia ihmisiä kohtaan. Sekä antaa meille uusia ystäviä – kirjailijoita.

Kirja antoi paljon ajattelemisen aihetta. Monet Foleyn ajatuksista olivat sellaisia, joille nyökyttelin hyväksyvästi ja joita olen päätynyt ajattelemaan aikaisemminkin muissa yhteyksissä. Esimerkiksi odotuksessa eläminen: vaikka asioiden odottaminen on minusta usein puolet huvista, olen aivan tietoisesti opetellut myös sitä, ettei odottaminen olisi pääasia, ja että odotuksen kohteesta on myös nautittava tai odottaminen johtaa helposti tyhjään oloon. Hetkessä eläminen ja tietoinen läsnäolo ei ole helppoa, mutta se kyllä lisää onnellisuutta. Mutta erityisen antoisia olivat ne ajatukset, jotka olivat haastavampia ja vaikeampia. Esimerkiksi itsensä näkeminen rehellisesti – ja erityisesti omien vikojen ja heikkouksien tiedostaminen, sekä vastuun ottaminen teoistaan ja persoonastaan.

Jos jostain kirjaa kritisoisin, niin ehkä siitä että välillä Foley vaikutti vähän liikaa vanhalta jäärältä, joka valittaa asioista vain siksi että ne ovat erilaisia kuin ennen. Toisaalta Foleyn vastarannankiiskeys on usein myös varsin söpöä. Esimerkiksi, luettuaan etteivät ihmiset enää syö appelsiineja (koska niiden kuoriminen on liian vaivalloista) Foley oli alkanut syödä appelsiineja päivittäin, kuorien niitä hitaasti ja nautiskellen. Eihän tuollaisesta voi kuin tykätä.

Liinan lisäksi kirjasta on kirjoittanut myös Tommi Melender.

Michael Foley: The Age of Absurdity. Why Modern Life makes it Hard to be Happy
Simon & Schuster, 2010
eBook-edition