"Harmaan kissan silmissä välkkyi jadeperhosen siipien vihertävä hohde aivan kuin taiteilija olisi sanonut: onko olemassa mitään yhtä sulokasta, yhtä hienostuneen siroa olentoa kuin kissa? Mitään toista vielä keveämpää ilmanhengen olentoa? Mikä siivekäs laji on lähinnä kissan kaltainen? Perhonen, perhonen tottakai! Ja muistona tästä näkemyksestä kissan silmiin kätkeytyy, viitteenomaisena heijastumana ja puolileikkisästi silmäripsien takaa pilkahtaen, ohuen, ruskean silmäluomen alle kadoten keimailevan kissamaisuuden tavoittamaton lumo."
Olen luokitellut Doris Lessingin mielessäni "vaikeaksi" kirjailijaksi. Tämä maine on luultavasti syntynyt siitä, että olen joskus paljon nuorempana yrittänyt lukea jotakin Lessingiltä (muistaakseni ainakin Ruoho laulaa -kirjaa), enkä ole saanut kirjasta mitään otetta. Olen suhtautunut Lessingiin kunniottavalla pelolla, ja samanaikaisesti ajatellut että jossain vaiheessa Lessingiä täytyy kyllä yrittää taas lukea. Tämä kissakirja ei taida edutaa Lessingiä aivan tyypillisimmillään, mutta se tarttui mukaan kirjastosta ja valikoitui siis ensimmäiseksi loppuun asti lukemakseni lessingiksi. Ja vaikka en kenties vielä tämän luettuani ole saanut kovin hyvää kuvaa Lessingin kirjailijalaadusta, kynnys tarttua muihin Lessingin kirjoihin on ainakin nyt madaltunut huomattavasti. Erittäin kissamaista oli nimittäin kerrassaan viehättävä kirja, jossa ihastuin niin kissakuvauksiin, kuin Lessingin kertojaääneen.
Erittäin kissamaista (joka on ilmestynyt suomeksi myös nimellä Kissoista) kertoo Lessingin elämästä kissojen parissa. Se kuvaa lapsuudenaikaisia kissakokemuksia Afrikassa, jossa Lessingin perheellä oli lukuisia kissoja, jotka lisääntyivät rajoittamattomasti, joita jouduttiin lopettamaan joukoittain, ja jotka välillä villiintyivät ja liittyivät alueella elävien rumien ja haisevien villikissojen joukkoon. Erityisesti kirja kuitenkin kertoo kahdesta naaraskissasta 1960-luvun Lontoossa: harmaasta ja mustasta kissasta, joiden persooniin Lessing pureutuu kissanystävän omistautuvalla ja palvovalla asenteella. Hän kuvailee kissojen oikkuja, keimailua ja erikoisia tapoja, kahden kissan välistä kilpailuasetelmaa ja kissojen arvoituksellisuutta.
En tiedä, kuinka paljon tästä kirjasta saisi irti lukija, joka ei ole kissaihminen - ehkä tällainen lukija ei jaksaisi kiinnostua ylistyslauluista kissantassuille tai kissojen nirsojen ruokatapojen kuvauilusta. En myöskään uskaltaisi suositella kirjaa kaikkein herkimmille kissaihmisille, sillä kirja ei missään nimessä ole pelkkää suloista kissanylistystä. Erityisesti kirjan alun kuvaukset Afrikan vuosista ovat jopa julmaa luettavaa, ja muutenkin kirjasta löytyy kuolemaa ja sairauksia ja kissanpentujen lopettamista. Kirja saa myös miettimään kissan asemaa lemmikkinä: missä määrin kissa saa lemmikkinä olla kissa - eläin - ja missä määrin se on inhimillistetty lemmikki. Lessinginkin asenteessa voi nähdä kummatkin puolet: kissat ovat toisaalta hemmoteltuja prinsessoja, joille syötetään herkkuja, toisaalta piittaamattomia petoja, jotka ikuisesti säilyvät ihmiselle arvoituksina.
Kirjan ovat lukeneet myös Jenni, Zephyr ja Naakku.
Doris Lessing: Erittäin kissamaista (Particularly Cats, 1967)
Suom. Sinikka Buckley
Kirjayhtymä, 1988
Tämä kiinnostaisi, mutta toisaalta olen aika herkkä kuvauksille eläimiin kohdistuvista julmuuksista tms.. Mullekin Lessing on suhteellisen tuntematon. Takakannet joita olen vilkuillut, eivät vain ole saaneet kiinnostumaan tarpeeksi. Ehkä tästä voisi aloittaa.
VastaaPoistaSonja, jonkin verran tässä tosiaan on sitä julmempaakin puolta, mutta ei toki mitenkään ylettömästi. Pääosassa on kuitenkin kissojen ylistys, ja ainakin itse tykkäsinkin siitä, ettei kirja ollut liian söpö ja makeileva.
PoistaOlen kissaihminen, ja itsellänikin on korkeahko kynnys lukea Lessingiä. (Minulle kävi ruohon laulun kanssa samoin kuin sinulle). Tätä voisi siis harkita!
VastaaPoistaElma Ilona, minulla tämä tosiaan laski Lessing-kynnystä, eli toimi siinäkin mielessä oikein hyvin. Nyt kiinnostaa aika paljonkin, millaisilta ne muut lessingit nykyään tuntuisivat.
PoistaMullakin on ollut tiettyjä ennakkoluuloja Lessingiä kohtaan. Siis ei mitään negatiivista, mutta olen pelännyt hänen kirjoittavat liian korkealentoisesti. Luin jokunen vuosi sitten kirjan Viides lapsi, joka oli aika hätkähdyttävä.
VastaaPoistaTämä kissakirja on TBR100-listallani, ja luotan, että kissaihmisenä pidän kirjasta.
Anna Elina, minäkin olen ymmärtänyt että Viides lapsi on aika hurja kirja. En ehkä valitse sitä seuraavaksi lessingikseni, mutta jossain vaiheessa haluan varmaan sen kyllä lukea.
PoistaMinun ennakkoluuloni Lessingiä kohtaan syntyivät vasta luettuani Kultaisen muistikirjan. Tartuin siihen varsin innokkaana, kirjan nimikin kuulosti niin kivalta, mutta aikamoista taisteluahan se sitten kuitenkin oli saattaa kirja loppuun... En ole kuitenkaan vielä pistänyt pillejä pussiin Lessingin suhteen, vaan aion joku kaunis päivä lukea romaanin Viides lapsi hänen tuotannostaan.
VastaaPoistasonja, toivottavasti muut lessingit eivät osoittaudu minulle taisteluiksi. Viides lapsi kai on rankasta aiheestaan huolimatta kuitenkin helppolukuinen. Tämä kissakirja ainakin oli sujuvaa luettavaa. :)
PoistaTämän alku oli minulle aivan liikaa herkässä teini-iässä, kun kissarakkauteni oli kiihkeimmillään. Saattaisi se vieläkin olla, mutta vähän kyllä harmittaa, etten koskaan päässyt sinne mukavampiin osiin asti. :)
VastaaPoistaMinullekin Lessing on ollut pelottava paitsi kissalahtauskohtausten myös oletetun vaikeuden vuoksi. Varmasti hänellä on vaikeitakin teoksia (ja sellaisia, jotka eivät kiinnosta minua yhtään, niin kuin jotkut scifi-teokset), mutta Viides lapsi oli kyllä paitsi upea myös sujuva luettava. Ja vähän aikaa sitten löysin kirjaston vaihtohyllystä romaanin Kesä ennen pimeää, joka kuulostaa takakannen perusteella ns. helpolta, mutta kiinnostavalta.
Karoliina, etten minäkään nuorempana olisi päässyt Kissojen kanssa alkua pidemmälle. Nyt jopa tavallaan arvostin sitä, että Lessing kertoo myös ne kauheudet, vaikken toki kissantappokohtauksia ilokseni lukenut.
PoistaViidennnen lapsen haluan tosiaan jossain vaiheessa lukea, mutta sitä ennen ehkä jotakin muuta: jotakin sellaista mistä minulle ei ole niin vahvoja ennakkokäsityksiä kuin Viidennestä lapsesta. Kirjojahan Lessingillä riittää, joten täytyy vain tehdä valinta...